Loma tulikin jo oikein kunnolla tarpeeseen! Vaikkei siinä oikein lomailla ehtinytkään, töitä tehdessä ja kesätyöpaikkoja metsästäessä. Mutta tulihan sekin koko aika vietettyä Suomessa, mikä tarkoitti sukulaiskierrosta kolmesti ja ehdeinhän minä Oulun pahaa koplaakin näkemään! Siinä tosin tuli huomattua että puhelimen välityksellä ei tule niin paljoa kuitenkaan kerrottua ja minulle tuli hieman ulkopuolinen olo..
Tammikuussa ei oikein enään Suomessa ja kotona asuminen innostanut ja Tarto tuntui enemmän kodilat kuin koskaan. S:ää ja J:täkin oli jo kova ikävä, vaikka käymmekin toistemme hermoille,
mutta niinhän perheenjäsenet tekevät. Koirissakin huomasi muutoksen huonompaan suuntaan vierailumme aikana ja töitä riittää taas kotona, että saadaan koirat taas ruotuun.
Haasteista nyt mainitakseni; vuokraisäntämme lupasi meidän poissaollessa tiivistää ikkunamme ja tuoda eteiseen kuuluvan
en ollut aikaisemmin kuullutkaan oven! Oletettavasti mitään ei ollut tapahtunut... Tällä viikolla yksi ikkuna tiivistettiin, mihin meni koko päivä ja senkin ajan talossamme on pidetty ikkunaa auki, jotta liima kuivuisi... Nyt alkaa jo pikkuhiljaa hermo kiristymään tämän saamattomuuden kanssa. Jos nyt jotakin positiivista asiasta haluaa löytää niin ikkunat ovat nyt vihdoinkin tiivistetyt, mutta ovea saamme odottaa ensi viikkoon... kun sen vihdoinkin saamme sen tänne, on meidän oltava varovaisia, sillä lasien liima on märkää muutaman viikon ajan, eikä ovia vasten saa painua koirat mikään. Mikä ilon aihe tämäkin taas on...
Koulupäivät sentään ovat yksi ilon aihe! Maaliskuuhun asti meille on taas kerran annettu pitkä viikon loppu, ja maaliskuun jälkeen ei tarvitse enään astua jalallaan biokemian labraan pöllöilemään utopisten aiheiden ja kokeiden tiimoille! JA tämä taas tarkoittaa että torstait ovat myöskin vapaat.. Vielä pidempi viikonloppu!
Lopuksi vielä lomakuvat:
