Rattus

Onneksi tuli sentään lunta alkuviikosta mikä nosti mielialaa ja siitä se alamäki sitten alkoikin..

 Oli tuo viimeviikko kyllä niin täynnä tapahtumia suurin osa huonoja että ei ole edes blogiin ehtinyt/jaksanut kirjoittaa... Mutta nyt on uusi viikko ja mieli korkeammalla ainakin vielä.  Uudesta viikosta innostuneena laitoinkin taas onnistuneimpia luontokuvia tähän alkuun;

Fasaaniukkokin joutui kameran kohteeksi

 Eli viikosta: ensiksikin tuli alkuviikosta ajettua kolari, ketään ei loukannut vaikka oli koira etupenkillä vapaana. Se kun sattuu olemaan leidin lempipaikka matkustaa, mutta tästä eteenpäin koira pysyy visusti häkissä! Kolari sattui vielä siten, että sisko myöhästyi sen vuoksi ajotunnilta, onneksi Mummu sentään pääsi hakemaan siskon koulusta ajotunnille.... Pari päivää siinä meni taas rohkeuden keräämiseen että uskaltautui taas automobiiliin sisälle ja rattiin.

Parit ylppäritkin tuli kierrettyä läpi, kun H, R ja S pääsivät vihdoin ylioppilaiksi, tämä häivytti mielipahaani hieman vaikka kolarini oikin juhlien pääpuheenaihe. Samana iltana kun juhlat oli kierretty varasimme lentomme ja bussimatkamme S:n ja M:n kanssa, ja ongelmia riiti: lentoyhtiö ei hyväksynyt pankkikortteja, soitettiin intiaan puolentoista tunnin kokeilun jälkeen, lopulta saimme lentoliput. Bussilippujen kanssa oli vielä lisää ongelmia: maksu meni kyllä firmalle mutta lippuja ei kuulunut/näkynyt missään... lopulta puolentunnin puhelimessa huutamisen jälkeen saimme vihdoin bussiliput itsellemme. Nyt voikin ehkä viikon päästä päätyä Saksanmaalle katselemaan joulumarkkinoita.

Onneksi kumminkin perjantaina meille tuli pikkuinen vavveli kylään.. :)

Korvien oikein pitämistä täytyy vielä hieman treenata :D

 Niin ja viikonloppu menikin joululahjojen etsiskelemisessä ja paketoimisessa, joulupiparien leivontaa unohtamatta! Mutta kun vihdoin luulin huonon onneni kääntyneen ilmoitti valmennuskurssini järjestäjä peruvansa koko kurssin! Tosin olisin päässyt Helsinkiin samalle kurssille puoleen hintaan, mutta kun ei ole varaa tai mahdollisuutta matkustaa Porista Helsinkiin kaksi kertaa viikossa 4kk ajan!!!!!! Nyt käydään sitten verkkokurssi ja toivotaan sen auttavan, pääsykokeisiin lukemisen olenkin jo kiltisti aloittanut! :D

Sunnuntaina löytyi vielä takapihalta ihana yllätys! 

Oravien tiputtamat siemenet ovat herkkua!

 Aivan oikein rottahan se meidän takapihalla ruokaili!!!!!!!! Hetken aikaa panikoituani ja ällöteltyäni sain haettua kamerani ja aloin seurailla pikkuotusta ja pitää kyllä myöntää että lopulta kyllä ihailin Rattus norvegicus:ta enemmän kuin kauhistelin. Se oli jotenkin fiksun oloinen ja liikkeissään elegantti. Sen olemus huokui älykkyyttä ja se miten sopeutuvainen laji onkaan kyseessä, sen koko olemassaolon ajanhan sitä on vainottu ja pyritty hävittämään tuloksetta.

Myönnän että piti ihailla jyrsijän älykkyyttä kun varmisti ensin ettei ovella ollut ketään, ennen kuin lähti piilostaan.

Kaikesta tästä huolimatta en kyllä halua sitä takapihallemme! Ja oravien ruokinta meidän takapihallamme loppui tähän! Rotan kulkutunneli terassimme alle tukittiin, ei onneksi ollut pesäkolo! Ei olekkaan rottaa näkynyt enää takapihalla. Koputan puuta.

Tänään tuli vielä käytyä katsomassa Tipsun pentua, ikää oli 3kk. Pentuterapia olikin tarpeessa mielenkohottajana! Toivottavasti nyt tämä viikko olisi onnekkaampi ja parempi.