Eläimellistä menoa

Päätimmekin tuossa eräänä satesena maanantaina lähteä kohti korkeasaarta katsastamaan maailman eläimiä.  Sää onneksi salli ja kun kaikki aitaukset ja häkit oli kierretty ja aloimme taivaltamaan kohti parkkipaikkaa ja ruokapaikkaa, kun korkeasaaren antimet eivät oikeastaan innostaneet ketään matkaajista, alkoi ankara vesisade.

Tarkoituksenamme oli ehtiä saareen juuri kymmeneltä kun portit aukeavat, mikä tarkoitti lähtöä klo. 7.00 ja herätys oli sitten aamukuudelta. Matka sujui oikein rattoisasti, vaikka mukana olikin viisivuotias pikkutyttö ja sen mukainen kärsivällisyys. 

Paikanpäällä eläimiä tulikin nähtyä ja matka oli mitä mainioin... tosin kuvat ovat taas häkissä ja verkkoaitauksissa elävien eläinten luokkaa, eli eivät mitään maailman parhaita. Muutkin vieraat osasivat käyttäytyä, muutamia itäisestä naapurimaasta tulleita lukuunottamatta, eläimiä kunnioittavasti. Mekin luimme ennen matkaa korkeasaaren säännöt netistä.

Vierailijoita ei silloin ollutkaan paljoa, olihan sää mitä harmain ja sadetta enteilevin. Missään ei siis ollut väenpaljoutta/- tungosta ja kaikkia aitauksia sai seurata ja tarkastella sentti sentiltä aivan rauhassa. Tähän ainoa poikkeus oli berberi apinoiden aitaus, olihan kyseessä korkeasaaren "uutuus", ja luulempa että niitä tullaan karsomaan vielä pitkään, olivat ne sen verran leikkisiä ja hauskoja kavereita.

Valitettavasti en muista kaikkien lajien nimiä, mutta eiköhän tästä hengissä selvitä. :) 
 
Mutta jätän tämän selonteon nyt tähän, sillä kuvia on senkin edestä. 

Viirupöllöllä oli selvästi ollut rankka yö takana.

Sinikurkkuara.

Oma suosikkini Rubiini-iibis.

Keisaritamariini

Kultatamariini

Sinimyrkkynuolisammakko.

Sulkasatoinenkin hyasinttiarakin löytyi.

 Kissalaakson odotukset eivät korkealla olleetkaan... Tässä kaikki mitä näkyi pedoista ja ilvestä, ahmaa tai amurinleopardia ei taaskaan näkynyt ollenkaan...

Tiikeri... tai sen poski

Manuli oli uusi tuttavuus.

Lumileopardin peräpää...

Ja sen kanssa samaan aitaukseen joutunut varis.

Huuhkajapari

Kalibi?

 Ja ne berberiapinat:

Apina apinan tunnistaa.

Mongolian vilihevosvarsat

 Karhuilla oli selvästi ruoka-aika tulossa, sillä toinen karhuista ravasi kaikkien porttien ja luukujen välillä odottaen jonkin niistä aukeavan.

Kuningaskotka

Urosleijonakin ilemstyi jossain välissä ulos

Partakorppikotkat värikkäisää höyhenissään.

Metsäilyä

Viime viikot tulikin hamuiltua metsissä niin tiuhaan tahtiin, etten ole edes ehtinyt tietokonetta avata, saati ladata kameran akkua.   
 
Mutta, nyt ensiksikin siitä mökkeilystä. Milo pääsi ensimmäistä kertaa metsän siimekseen, josta oli vain viiden metrin matka uimarannalle, yöksi. Milon mukaan hän oli päässyt paratiisiin. Mitä muuta nuori koira voi kaivattakkaan kuin metsän rauhaa, oma uimaranta ja rajaton vapaus joka kuitenkin rajoittui 15 metrin hihnaan.

Vesilläkävely ei oikein sujunutkaan

Keppi sai jäädä veden ollessa "liian syvää"

Päivän uinnin riitettyä omistajan mukaan oli hyvää aikaa nuuskia kaikki mahdolliset ruohonkorret ja kivet. Löytyipä sieltä syötävääkin ja nokka tuli poltettua nokkoseen.

Paras yhteiskuva minkä molemmista sai

Mökkielämän riitettyä päätimme kaveriporukalla pitää koirille viesti- ja hakutreenit. Piippu pääsi kokeilemaan viestiä, jossa leidi päätti hieman huijata järkeillä. Suorinta reittiä polulle ja siitä mahdollisimman matala ja lyhyt reitti mamman luo. Ei välissä olleet maalimiehet ankanrintapaloineen paljoa kiinnostaneet.

Viesti olikin Milosta niin hauskaa että poika juoksi ja pomppi metsässä siihen tahtiin ettei kunnollisia kuvia saanutkaan. Vanhat treenitkin olivat ilmeisesti iskostuneet aivoihin niin syvälle ja vahvasti että heti autosta tullessaan ja M:n mukaan mentyään Milo ymärsi jutun jujun ja treeni luisti niin mallikkaasti että pääsimmekin heti haasteellisempiin osiin: eli matkan lisäämiseen ja herkkujen vähentämiseen.

Seuraavana oli ohjelmassa esineruutu. Eli 15x15m (me käytimme) alueelle sijoitetaan erilaisia esineitä, esim. hanska, huivi, pipo, avaimet yms. jotka sitten koira etsii hajujen perusteella. Milo aloitti oikein innokkaasti etsimisen, mutta kun se lemppariesine eli huivi oli löytynyt lopahti into ja alkoi ruoan metsästys. Tälläkertaa tarjolla olikin mustikoita!

Tauon jälkeen treenasimme vielä hiukan Hakua ja sen jälkeen pidettiinkin vain hauskaa, keppejä heitellen ja TOKOa treenaillen. Loppupäivä tulikin akkuja lataillen ja lepäillen. Seuraavat treenit tulevatkin jonnekin hamaan tulevaisuuteen.... Toivottavasti E:kin pääsee ensi kerralla mukaan, kun sattuu kaikkein innokkain mukaantulija olemaan ja aina on viimehetkellä tullut esteitä....

Kaikilla oli kuitenkin oikein hauskaa ja koirat selvästikin nauttivat treeneistä!

Nyt seuraavaksi onkin valmistautuminen koiranäyttelyyn.... Onneksi ollaan vain pentuluokassa ja ei noista näyttelyistä meille oikeaa kunnollista harrastusta tule kun Milo päätti kasvaa maksiluokkaan asti..... Ehkä sitten tähdätään tuonne PK-puolelle ;)