Blogitekstisuositus

Merikarhut

Nyt kun onni ei oikein ole ollut matkassa mukana ja harjoittelupaikka meni sivusuun... tosin jotain pahaa ettei jotain hyvääkin.. päätin vie...

torstai 1. elokuuta 2013

Eläimellistä menoa

Päätimmekin tuossa eräänä satesena maanantaina lähteä kohti korkeasaarta katsastamaan maailman eläimiä.  Sää onneksi salli ja kun kaikki aitaukset ja häkit oli kierretty ja aloimme taivaltamaan kohti parkkipaikkaa ja ruokapaikkaa, kun korkeasaaren antimet eivät oikeastaan innostaneet ketään matkaajista, alkoi ankara vesisade.

Tarkoituksenamme oli ehtiä saareen juuri kymmeneltä kun portit aukeavat, mikä tarkoitti lähtöä klo. 7.00 ja herätys oli sitten aamukuudelta. Matka sujui oikein rattoisasti, vaikka mukana olikin viisivuotias pikkutyttö ja sen mukainen kärsivällisyys. 

Paikanpäällä eläimiä tulikin nähtyä ja matka oli mitä mainioin... tosin kuvat ovat taas häkissä ja verkkoaitauksissa elävien eläinten luokkaa, eli eivät mitään maailman parhaita. Muutkin vieraat osasivat käyttäytyä, muutamia itäisestä naapurimaasta tulleita lukuunottamatta, eläimiä kunnioittavasti. Mekin luimme ennen matkaa korkeasaaren säännöt netistä.

Vierailijoita ei silloin ollutkaan paljoa, olihan sää mitä harmain ja sadetta enteilevin. Missään ei siis ollut väenpaljoutta/- tungosta ja kaikkia aitauksia sai seurata ja tarkastella sentti sentiltä aivan rauhassa. Tähän ainoa poikkeus oli berberi apinoiden aitaus, olihan kyseessä korkeasaaren "uutuus", ja luulempa että niitä tullaan karsomaan vielä pitkään, olivat ne sen verran leikkisiä ja hauskoja kavereita.

Valitettavasti en muista kaikkien lajien nimiä, mutta eiköhän tästä hengissä selvitä. :) 
 
Mutta jätän tämän selonteon nyt tähän, sillä kuvia on senkin edestä. 
Viirupöllöllä oli selvästi ollut rankka yö takana.



Sinikurkkuara.

Oma suosikkini Rubiini-iibis.


Keisaritamariini


Kultatamariini

Sinimyrkkynuolisammakko.

Sulkasatoinenkin hyasinttiarakin löytyi.








 Kissalaakson odotukset eivät korkealla olleetkaan... Tässä kaikki mitä näkyi pedoista ja ilvestä, ahmaa tai amurinleopardia ei taaskaan näkynyt ollenkaan...

Tiikeri... tai sen poski

Manuli oli uusi tuttavuus.

Lumileopardin peräpää...

Ja sen kanssa samaan aitaukseen joutunut varis.

Huuhkajapari

Kalibi?
 Ja ne berberiapinat:

Apina apinan tunnistaa.


Mongolian vilihevosvarsat



 Karhuilla oli selvästi ruoka-aika tulossa, sillä toinen karhuista ravasi kaikkien porttien ja luukujen välillä odottaen jonkin niistä aukeavan.


Kuningaskotka


Urosleijonakin ilemstyi jossain välissä ulos

Partakorppikotkat värikkäisää höyhenissään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti