Ilmeistä varsinkin Milon näkeekin millaista lenkillä oli; ällöttävää, kamalaa, ja vastenmielistä.
Kun sateista päästiin, ja viimeisetkin lumipenkat sulivat kuin humps vaan, päätimme käydä Kuivalahden syrjäisillä pikkuteillä lenkkeilemässä. Peltojen ja metsien vaihdellessa maisemissa koirat ihmettelivät jokaista linnunlaulua ja nauttivat auringosta.
Ja törmättiinpä sitä rupikonnaankin. |
Ja viikonloppua kävimme juhlistamassa rannalla! Milo sai ensi kertaa olla oikein aakealla alueella täysin vapaana muiden koirien kanssa. Omaksi yllätyksekseni Milo ei poistunut sivultani tervehtimään ketään, EI KETÄÄN!!! Miten se osasikin olla niin kiltisti! Onni minulle. Kaipa siitä vielä kelpo koira tulee... :) Tässä vielä kuvamateriaalia rannalta.
Misca oli neiti kuten aina.. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti