Metsäilyä

Viime viikot tulikin hamuiltua metsissä niin tiuhaan tahtiin, etten ole edes ehtinyt tietokonetta avata, saati ladata kameran akkua.   
 
Mutta, nyt ensiksikin siitä mökkeilystä. Milo pääsi ensimmäistä kertaa metsän siimekseen, josta oli vain viiden metrin matka uimarannalle, yöksi. Milon mukaan hän oli päässyt paratiisiin. Mitä muuta nuori koira voi kaivattakkaan kuin metsän rauhaa, oma uimaranta ja rajaton vapaus joka kuitenkin rajoittui 15 metrin hihnaan.

Vesilläkävely ei oikein sujunutkaan

Keppi sai jäädä veden ollessa "liian syvää"

Päivän uinnin riitettyä omistajan mukaan oli hyvää aikaa nuuskia kaikki mahdolliset ruohonkorret ja kivet. Löytyipä sieltä syötävääkin ja nokka tuli poltettua nokkoseen.

Paras yhteiskuva minkä molemmista sai

Mökkielämän riitettyä päätimme kaveriporukalla pitää koirille viesti- ja hakutreenit. Piippu pääsi kokeilemaan viestiä, jossa leidi päätti hieman huijata järkeillä. Suorinta reittiä polulle ja siitä mahdollisimman matala ja lyhyt reitti mamman luo. Ei välissä olleet maalimiehet ankanrintapaloineen paljoa kiinnostaneet.

Viesti olikin Milosta niin hauskaa että poika juoksi ja pomppi metsässä siihen tahtiin ettei kunnollisia kuvia saanutkaan. Vanhat treenitkin olivat ilmeisesti iskostuneet aivoihin niin syvälle ja vahvasti että heti autosta tullessaan ja M:n mukaan mentyään Milo ymärsi jutun jujun ja treeni luisti niin mallikkaasti että pääsimmekin heti haasteellisempiin osiin: eli matkan lisäämiseen ja herkkujen vähentämiseen.

Seuraavana oli ohjelmassa esineruutu. Eli 15x15m (me käytimme) alueelle sijoitetaan erilaisia esineitä, esim. hanska, huivi, pipo, avaimet yms. jotka sitten koira etsii hajujen perusteella. Milo aloitti oikein innokkaasti etsimisen, mutta kun se lemppariesine eli huivi oli löytynyt lopahti into ja alkoi ruoan metsästys. Tälläkertaa tarjolla olikin mustikoita!

Tauon jälkeen treenasimme vielä hiukan Hakua ja sen jälkeen pidettiinkin vain hauskaa, keppejä heitellen ja TOKOa treenaillen. Loppupäivä tulikin akkuja lataillen ja lepäillen. Seuraavat treenit tulevatkin jonnekin hamaan tulevaisuuteen.... Toivottavasti E:kin pääsee ensi kerralla mukaan, kun sattuu kaikkein innokkain mukaantulija olemaan ja aina on viimehetkellä tullut esteitä....

Kaikilla oli kuitenkin oikein hauskaa ja koirat selvästikin nauttivat treeneistä!

Nyt seuraavaksi onkin valmistautuminen koiranäyttelyyn.... Onneksi ollaan vain pentuluokassa ja ei noista näyttelyistä meille oikeaa kunnollista harrastusta tule kun Milo päätti kasvaa maksiluokkaan asti..... Ehkä sitten tähdätään tuonne PK-puolelle ;)

Metsän siimeksessä

Nyt kun kerran tuli harrastuskoira hankittua, niin pitihän sille nyt keksiä harrastus. Tätä ei tietenkään helpottanut herran omapäisyys, välillä tuleekin epäiltyä onko se edes sheltti vai terrieri, varsinkin perusharrastusten, TOKO:n ja agilityn saralla. Onneksi omistajan kekseliäisyys/itsepäisyys ei antanut sen estää ja keino koulutukseen löytyi. 

Harrastusten keskellä onkin tullut huomattua että, tässä välillä niin villiltä ketulta tuntuvassa koiranalussa onkin oikein kunnolla potentiaalia vaikka mihin! Agilityssä ei mikään este ollut ongelmana, ei edes keinuva keinulauta! TOKO:ssakin herra loistaa, kun sille päälle sattuu, ja kun ei kiinnosta niin sekin ilmaistaan oikein selkeästi. (Näistä molemmista tulee vielä kuvia myöhemmin kunhan ehdin ja saan kelpoisia kuvia otettua)

Aloitimme myös harrastus -kurssin, jossa tutustutaan jäljestykseen, henkilöhakuun, koiraviestiin, sekä Milon rakastamaan aglityyn. Jäljestyksessä Milo loisti ja on kehittynyt jo niin paljon että sitä lähdetään oikein kisamielessä harrastamaan! Siinä lähinnä onkin ohjaajassa koulutettavaa, koira kun menee kuin ammattilainen ja muutamassa viikossa saimmekin lisätä jäljelle jo melkoisia aukkoja.

Henkilöhaustakin Milo nauttii, mutta sitä onkin kotioloissa hieman hankalampi treenata, varsinkin kun maalimiehiä on vaikea saada metsään kykkimään tunniksi... Mutta yritys jatkuu...

Nyt tällä viikolla oli vuorossa viesti. Tarkoituksena on siis että koira juoksee kahden ohjaajan väliä aikaa vastaan. Koetilanteissa ohjaajien välit ovat vielä huimat ensimmäisessä luokassa 2300m ja aikaa vain 15 min. Lujaa saa siis koira juosta!  Palveluskoiraliiton sivuilta löytyy enemmän tietoa lajista, mutta teille jotka mieluummin haluatte tiedon pähkinänkuoressa: lajissa imitoidaan sodissa käytettyjen rykmenttien välillä viestiä kuljettavien koirien työtä. Eli koira siis juoksee kahden ihmisen jäliä mahdollisimman suoraan ja nopeasti. Tämäkin laji jäi meille kotona harrastettaviin lajeihin, oli se ohjaajallekin sen verran hauskaa touhua.
  
Mutta tässä nyt vielä kuvamateriaalia, toivottavasti jossain välissä saisi vielä videoita lajeista, mutta sitä odotellessa saatte tyytyä kuviin.

Saatiin oikein viralliset SPKL:n liivit ylle.

Vauhtia riitti ja koira selvästi nautti. :)

S lähettää eteenpäin viimeiselle etapille.

Suosittelen lajia kaikille! Parantaa selvästi koiran ja omistajan välistä suhdetta ja koira saa toteuttaa itseään parhaalla mahdollisella tavalla! Eli kaikki vain koiran ja kaverin kanssa metsään, ja juoksuttamaan koiraa ohjaajalta toiselle! Palkkiona me käytimme lelua ja herkkuja, jolloin kiinnostus säilyi, vaikka tuntuikin välillä siltä ettei niitä tarvittaisikaan.