Blogitekstisuositus

Merikarhut

Nyt kun onni ei oikein ole ollut matkassa mukana ja harjoittelupaikka meni sivusuun... tosin jotain pahaa ettei jotain hyvääkin.. päätin vie...

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Milo, joka juoksee tuli hännän alla

Nyt olikin hyvä aika tehdä oma postaus Milosta.

Olin jo pitkään halunnut toista koiraa, omaa harrastuskaveria kun Piippu rupesi jo hidastumaan ja olin itse erittäin kiinnostunut agilitystä ja muista koiraharrastuksista. Oikean rodun etsiminen oli pitkä ja piinaava prosessi, sillä halusin monitoimisen ja juuri kompaktinkokoisen koiran, jolla olisi miellyttämishalua, mutta ei olisi kuitenkaan aivan pehmeä.

Aluksi ajattelin jotain kivaa nypittävää terrieriä ja olinkin muutamiin kasvattajiin yhteydessä, mutta terrierin todella kovan luonteen vuoksi päätinkin ettei se olisi minulle sopiva. Mutta päätin että jossain vaiheessa minulle varmasti vielä tulee "leikki", eli Lakelandin terrieri, sillä se sulatti sydämeni täysin.

Lopulta ymmärsin että tarvitsisin itselleni paimenkoiraa, sen luonteen takia, olihan minulle tulossa ensimmäinen oma pentu, jonka kouluttaisin alusta loppuun aivan itse. Lopulta se jotenkin vain naksahti shelttiin ja varsinkin jenkkilinjaiseen shelttiin, sillä jenkkilinaiset ovat rotevampia ja siitä syystä parempia omiin tulevaisuuden koiraharrastuksiin.

Niin alkoikin sopivan kasvattajan etsintä... Puolitoista vuotta siinä meni että kasvattaja löytyi ja sopiva pentue. Pentuja vain syntyi vähemmän kuin luultiin, eikä minulle ollut pentua juuri siitä pentueesta. Seuraavaksi alkoikin sama rumba alusta.. Äiti sitten ehdotti yhtä vapaata pentua ja tarkemman tutkailun jälkeen otinkin kasvattajaan yhteyttä ja sain muutaman kuvan pennusta... Siinä se sydän sitten suli ja päätin että tuo pentu on se minun.

Kun lopulta pääsin neliviikkoista pentua tapaamaan, ei pentu ollut pahemmin kiinnostunut muusta kuin emänsä kiusaamisesta, kunnes se kaapattiin syliin ja sainkin siitä oikein tuiman katseen kulmien alta. Seuraavana olikin käsi jo pennun suussa ja leikki alkoi. Pentu oli juuri oikean kovapäinen ja temperamenttinen minulle --> meille se tulee.

Lopulta pentu haettiin kotiin ja matka menikin nukkuen.. Oli se vaan pikkuinen enkeli silloin. Kotona kuitenkin samankokoiset kaverit kiinnostivat niin paljon ettei voinut paikallaan olla! Piti leikkiä niin kovin että kesken juoksun nukahdettiin.

Muutamassa viikossa alkoikin temperamentti pompata esiin ja silloin päätin aloittaa koulutuksen osana päivärytmiä. Onneksi aloitinkin sillä murrosikä oli on yhtä myrskyä. Kuloaisti tuntuu olevan kadonnut ja käskyt ovat selviä kehotuksia tekemään juuri päinvastoin. Helppo koira mukamas...

Milo 10vko.
Milon kanssa onkin sitten harrastettu kaikkea, jotta mieli pysyy virkeänä, eikä tuhota laskuja. Onneksi tuhoaminen onkin jäänyt vain laskuihin. Milon kanssa harrastetaan agilityä, TOKOa, koirahiihtoa, viestiä, HAKUa, jälkeä, lenkkeilyä, sekä temppuja. Paimentamaan on tarkoitus mennä jossain vaiheessa ja itse ohjaajaa kiinnostaisi IPO erittäin paljon!  Mikäli emme kursseille pääse, harrastamme ihan vaan kotioloissa näitä kaikkia ja kyllä koirasta huomaa kun se oikein nauttii tekemisestään.

5kk
Milosta tuli normaalia ihannekokoista shelttiä suurempi ja säkä onkin nyt 46cm ja painoa 17kg. Kaikki jotka kauhistelette painoa, ottakaapa huomioon että koira on jenkkilinjainen ja "silkkaa lihasta" - kuten urheilukoirahierojamme on maininnut. Joten aivan täydellinen käyttölinjainen poitsu Tulihännän kennelistä.

1v 5kk
Luonnetta ja vauhtia löytyy kuin pienestä kylästä ja välillä ollaan sukset ristissä pahemman kerran, mutta aina ollaan tilanteista selvitty ehjinä ja mieliä pahoittamatta.

On se vaan niin rakas "kultapoju" kuin vain toivoa saattaa.

Ps. seuraavaan teksiin vierähtää tovi sillä uudessa asunnossa ei ole vielä internettiä.














maanantai 8. syyskuuta 2014

Fuksiaiset part 1



Nyt on fuksiaisten ensimmäinen osa hoisettu kunnialla! Kahdet on vielä edessä, tai jos tarkempia ollaan niin kolmet. Päiväfuksiaisten toinen osa järjestettiin illanvieton merkeissä, joten sitä ei oikein voi fuksiaisiksi laskea.

Fuksiaisiin meitä saapuikin hurjat 14 vaikka ryhmässä on n.30 opiskelijaa. Tosin osalla oli erittäin hyvä syy olla poissa ja osa oli vain taktisesti päättänyt lähteä Suomeen. Itse olen ainakin erittäin tyytyväinen että menin, vaikka välillähän homma karkasi käsistä. 

Tässä me olemme, puolet tämän vuoden fukseista.
Fuksiaisten tarkoituksena fuksien piti kerätä mahdollisimman paljon pisteitä, jossei muuten niin lahjonnalla. Huonosta käytöksestä taas vähennettiin pisteitä ja tietysti erilaisten tehtävien tekemisestä oikein ja mahdollisimman nopeasti sai lisää pisteitä. Viimeinen etappi olikin Illegardissa illanistujaisina, joka oli ehkä helpoin etappi koko päivänä. 

Alussa meidät jaettiin ryhmiin ja vesikirput emme kukaan tunteneet kaupunkia kunnolla, sillä olimme kaikki olleet Tartossa vasta muutaman viikon, ja tietystihän meidän piti vihjeiden mukaan suunnistaa ympäri kaupunkia.. Jokaisessa etapissa meitä odotti erilainen tehtävä, josta oli suoriuduttava mahdollisimman nopeasti ja pisteitä keräten. Etapilta seuraavalle mentäessä, oli suoritettava välitehtävä, jotka olivat erityisen hauskoja! Saimmehan me myös oman seurueemme seuraksi, joka valvoi thetävientekoa etappien välillä. 
Lahjonta on suotavaa..

Etappeihin kuului muun muassa luiden tunnistusta latinaksi, eestin kielisten lauseiden esitystä ja tottahan toki tukkihumalaa! Jotenkin kaikille etapeille oli kerääntynyt perheitä picnikille.. fuksiaiset ovat täällä ilmeisesti oikein yleinen nähtävyys. Kukapa ei silti haluaisi tulla katsomaan kun uudet opiskelija tekevät mitä omituisempia hölmöyksiä labratakeissa julkisilla paikoilla.  

Tulokset omasta menestyksestämme saamme tietää vasta ensi viikolla iltafuksiaisissa.

Tällä viikolla tuli aloitettua lääkärilaukun kasauskin: kävin hakemassa skalpellin vaihtoterillä ja anatomiset pinsetit! Nyt odotetaan enään anatomian praksojen siirtymistä lihaksiin ja elimiin, jolloin alkaa myös ruhojen leikkely. 

Asuntokin tuli löydettyä! Ja sopimus odottaa allekirjoitusta. Se onkin oikea unelmakämppä ;)

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Ensimmäinen viikko

 Ensimmäinen viikko menikin oikein hurahtaen! En voi millään uskoa että täällä on jo viikko asusteltu. Vieläpä ilman koiria. Onneksi asuntotilanne vaikuttaa jo paremmalta, muutamaa mutkaa lukuunottamatta,  ja toivottavasti koiratkin saavat pian tulla eestinmaalle.  

Koulun osalta meitä fukseja onkin juoksutettu infotilaisuudesta toiseen... ja kolmanteen. Infotilaisuuksien välissä olemme omatoimisesti yrittäneet tutustua rakennuksiin, ja itse kaupunkiin, joka on aivan suurenmoinen!  Olihan meillä toki infotilaisuuksien lisäksi erilaisia tutustumistilaisuuksia, kuten museokierros ja matka Setomaalle. Valitettavasti itse en käynyt kummallakaan, sillä päätimme muiden opiskelijoiden ja tuutoreiden kanssa käydä kiertämässä kaupunkia aivan omatoimisesti. Eli toisinsanoen kävimme kiertämässä baarit, kahvilat, kirjakaupat ja vaateliikkeet, kuten jokainen nainen tekisi. Omasta mielestäni se yhdisti ja innosti meitä tutustumaan toisiimme paremmin kuin pakolliset ulkopelit vesisateessa.



Eesti keele kurssikin alkoi ja epäonneksemme saimme opettajan joka ei itsekään oikein puhunut englantia.. Opetus oli muutenkin kuin ala-asteen kielentunnilla, jolloin opeteltiin värejä ja numeroita pari tuntia. Suomalaiset, joille kielenopiskelu oli helpompaa, olivat lopen kyllästyneitä ja muualta tulleet olivat aivan ulalla, opettajan todetessa jokaiseen väliin "Everybody knows!" ja jatkoi seuraavaan aiheeseen. Oppimista ei helpottanut opettajan hyppiminen aiheesta toiseen ja kolmanteen kesken lausetta. Kurssi tulee vielä kestämään jouluun asti..... Valonpilkekin loistaa, sillä vironkielenopettajamme vaihtuu tällä viikolla! Toivottavasti muutos on parempaan suuntaan.



Kävimme myös torstai-iltana tutustumassa EMÜ:n Spordihooneelle, jossa järjestetään erilaisia liikuntamuotoja, tulipa siellä kaikkien, jopa miehien, kokeiltua Stripteas:iä! Pakko myöntää näin jälkikäteen, että oikeastaan sehän oli oikein hauskaa ja voisihan sitä kokeilla uudelleenkin. Saimme myös kokeilla Body Art:ia ja kuntosalilla kiersimme kierroksen. Saimme myös mahdollisuuden ostaa alennettuun hintaan kuntokortit, joita sai kuntosalille, fitnesstunneille tai vaikka molempiin. Itsekin otin 30 päivän fitnesskortin, jolla saa käydä rajattomasti fitness tunneilla ja hintana oli vaivaiset  30e.


 ESN Tartu järjesti perjantai-iltana Pub Rally?:n johon osallistuimme porukalla. Minä ja J eksyimme hieman muusta porukasta, mutta törmäsimme muihin suomalaisiin opiskelijoihin! Emme olekaan täällä aivan yksin. Ja olemmekin pitäneet yhteyttä heihin ja sopineet tapaamisen. Tulihan siellä pubikierroksilla tutustuttua myös muutamaan japanilaiseen ja korealaiseen ja oli yksi vaihto-oppilas keniastakin! Ilta oli oikein hauska vaikka minulla olikin omat ennakkoluuloni ja epäilykseni, mutta jälkikäteen olen erittäin iloinen että osallistuin, oli se sen arvoista!



Puiston penkkien tilalla olikin keinutuoleja.

 Viikonlopun vietinkin S:n ja A:n kanssa Sherlock:ia katsoen ja ulkoillen toisten koiraihmisten kanssa. Parin tunnin lenkin aikana ehdeimme ystävystyä vielä enemmän ja oli aivan ihanaa olla taas koirien ympärillä ja vieläpä kameran kanssa. Tosin kuvaustaidot ovat sen verran ruostuneet, ettei supernopeiden koirien juoksua oikein ehtinyt kuvaamaan. Mutta hauskaa meillä siltikin oli.

Pihlajanmarjojakin jo löytyi.


Seuraavalla viikolla alkaakin oikea opiskelu ja ensimmäiset anatomianluennot! En malta odottaa!!