Milo, joka juoksee tuli hännän alla

Nyt olikin hyvä aika tehdä oma postaus Milosta.

Olin jo pitkään halunnut toista koiraa, omaa harrastuskaveria kun Piippu rupesi jo hidastumaan ja olin itse erittäin kiinnostunut agilitystä ja muista koiraharrastuksista. Oikean rodun etsiminen oli pitkä ja piinaava prosessi, sillä halusin monitoimisen ja juuri kompaktinkokoisen koiran, jolla olisi miellyttämishalua, mutta ei olisi kuitenkaan aivan pehmeä.

Aluksi ajattelin jotain kivaa nypittävää terrieriä ja olinkin muutamiin kasvattajiin yhteydessä, mutta terrierin todella kovan luonteen vuoksi päätinkin ettei se olisi minulle sopiva. Mutta päätin että jossain vaiheessa minulle varmasti vielä tulee "leikki", eli Lakelandin terrieri, sillä se sulatti sydämeni täysin.

Lopulta ymmärsin että tarvitsisin itselleni paimenkoiraa, sen luonteen takia, olihan minulle tulossa ensimmäinen oma pentu, jonka kouluttaisin alusta loppuun aivan itse. Lopulta se jotenkin vain naksahti shelttiin ja varsinkin jenkkilinjaiseen shelttiin, sillä jenkkilinaiset ovat rotevampia ja siitä syystä parempia omiin tulevaisuuden koiraharrastuksiin.

Niin alkoikin sopivan kasvattajan etsintä... Puolitoista vuotta siinä meni että kasvattaja löytyi ja sopiva pentue. Pentuja vain syntyi vähemmän kuin luultiin, eikä minulle ollut pentua juuri siitä pentueesta. Seuraavaksi alkoikin sama rumba alusta.. Äiti sitten ehdotti yhtä vapaata pentua ja tarkemman tutkailun jälkeen otinkin kasvattajaan yhteyttä ja sain muutaman kuvan pennusta... Siinä se sydän sitten suli ja päätin että tuo pentu on se minun.

Kun lopulta pääsin neliviikkoista pentua tapaamaan, ei pentu ollut pahemmin kiinnostunut muusta kuin emänsä kiusaamisesta, kunnes se kaapattiin syliin ja sainkin siitä oikein tuiman katseen kulmien alta. Seuraavana olikin käsi jo pennun suussa ja leikki alkoi. Pentu oli juuri oikean kovapäinen ja temperamenttinen minulle --> meille se tulee.

Lopulta pentu haettiin kotiin ja matka menikin nukkuen.. Oli se vaan pikkuinen enkeli silloin. Kotona kuitenkin samankokoiset kaverit kiinnostivat niin paljon ettei voinut paikallaan olla! Piti leikkiä niin kovin että kesken juoksun nukahdettiin.

Muutamassa viikossa alkoikin temperamentti pompata esiin ja silloin päätin aloittaa koulutuksen osana päivärytmiä. Onneksi aloitinkin sillä murrosikä oli on yhtä myrskyä. Kuloaisti tuntuu olevan kadonnut ja käskyt ovat selviä kehotuksia tekemään juuri päinvastoin. Helppo koira mukamas...

Milo 10vko.

Milon kanssa onkin sitten harrastettu kaikkea, jotta mieli pysyy virkeänä, eikä tuhota laskuja. Onneksi tuhoaminen onkin jäänyt vain laskuihin. Milon kanssa harrastetaan agilityä, TOKOa, koirahiihtoa, viestiä, HAKUa, jälkeä, lenkkeilyä, sekä temppuja. Paimentamaan on tarkoitus mennä jossain vaiheessa ja itse ohjaajaa kiinnostaisi IPO erittäin paljon!  Mikäli emme kursseille pääse, harrastamme ihan vaan kotioloissa näitä kaikkia ja kyllä koirasta huomaa kun se oikein nauttii tekemisestään.

5kk

Milosta tuli normaalia ihannekokoista shelttiä suurempi ja säkä onkin nyt 46cm ja painoa 17kg. Kaikki jotka kauhistelette painoa, ottakaapa huomioon että koira on jenkkilinjainen ja "silkkaa lihasta" - kuten urheilukoirahierojamme on maininnut. Joten aivan täydellinen käyttölinjainen poitsu Tulihännän kennelistä.

1v 5kk

Luonnetta ja vauhtia löytyy kuin pienestä kylästä ja välillä ollaan sukset ristissä pahemman kerran, mutta aina ollaan tilanteista selvitty ehjinä ja mieliä pahoittamatta.

On se vaan niin rakas "kultapoju" kuin vain toivoa saattaa.

Ps. seuraavaan teksiin vierähtää tovi sillä uudessa asunnossa ei ole vielä internettiä.