Palpointia kerrakseen

Tämä viikko olikin melkoisen mielenkiintoinen!

Skalpelleja ja anatomisia pihtejä tuli käytettyä ensimmäisen kerran! Ja vielä eläimeen, tosin jo kuolleeseen. Itselle osui kohdalle parin päivän ikäisenä ripuliin kuollut vasikka. Vaihtoehtoina olisi ollut vielä vanha lopetettu koira ja melko nuorehko kissa. Omasta tahdostani päätin siirtyä suosiolla vasikan luokse, sillä koiran tai kissan avaaminen tuntui hieman liian raskaalta vielä tässä vaiheessa. Jossain vaiheessa sekin vielä osuu kohdalle.. mutta ei nyt ihan vielä.

Praksamme kolmituntinen hurahti aivan liian nopeasti. Olisimme kaikki jääneet mielellämme jatkamaan vielä muutamaksi tunniksi, vaikka ulkona olikin jo aivan pilkkopimeää kun pääsimme lähtemään kotiin.  Edelliset palpoijat olivatkin jo aloittaneet vasikalla, josta oli tyhjennetty onkalot ja katkaistu toinen takajalka ja pää. Kissakin oli jo valmiiksi tyhjennetty sisältä, mutta koira oli täysin koskematon ja S saikin tehdä koiralle ensimmäisen viillon ja aloittaa nahan poiston. Lopulta kaikki saivat osallistua ja kaikki saivat oman osansa eläimistä, joilta poistaa nahka ja lihakset, jotta pääsisimme käsiksi kohteeseemme: niveliin. Tosin vasikassamme oli niin paljon työtä ettemme saaneet niveliä näkyviin ennen tunnin loppumista, mutta saimmepahan nähdä miten eri lihakset kiinnittyvät ja ovat koostuneet.

Koska J lähti viettämään viikon mittaista lomaa Lontooseen, siirtyi minulle luokanvanhimman velvollisuudet, jotak ovatkin pitäneet kovin kiireisenä koko viikon! Melkoisen suuret saappaat lankesivat sain itselleni. Hyvin tästä on ainakin omasta mielestäni selvitty, vaikka en aivan olekaan perillä ihan kaikesta, mistä pitäisi... J kun ei jättänyt mitään ohjekirjaa.

Saimme vihdoinkin myös talven ja pakkaset tänne Vironmaallekin ja niistä on tullut nautiittua koko sielun voimin. Aamuisin ei koirien lenkitys voisi vähempää kiinnostaa, mutta päivisin pieni auringonpaiste lämmittää mieltä ihanasti. Koiratkin, paitsi Merri, ovat nauttineet pakkasista ja kirpeistä lenkkikeleistä. Merri vain tahtoo turkittomana mahdollisimman nopeasti sisälle, vaikka komea S:n koiran vanha takki onkin niskassa. Jotenkin jaksaa aina pakkaslenkin jälkeen opiskellakin paljon paremmin ja on energisempi olo.Tosin pakkaset toivat mukanaan ainaisen takan lämmityksen ja sen tuomat ongelmat. Vaatekerroksiakin on saanut lisätä oikein kunnolla, ja jäivätpä ne haaveet lämpimämmästä etelästä.. täällä on aivan yhtä kylmä kuin Suomessakin.

Pennullekin on ilmestyneet aivojen alkukin, joten koulutusta päästiin aloittamaan. Hyvinhän se lähtikin ja peruskäskyt alkavat olemaan pennulla hallussa. Seuraavaksi siirrymmekin pikkuhiljaa TOKOn ja tottiksen mysteeriseen maailmaan.

Laadunvalvonta meneillään.

Niin ja saapuihan vihdoinkin se zooplus-tilaus, jonka tein jo parisen viikkoa sitten! Pentu sai kunnon penturuokaa, vanhempienkin ruoka tuli vaihdettua Acanaan ja tietysti purukalustolle töitä! ;) Jos vaikka tihutyöt jäisivät sitten vähemmälle. Kuvassa päälimmäisenä olevat kanan rintafileet saimme, tai siis koirat saivat, tilaajalahjana! Miten kiitollisia koirat olivatkaan lahjasta ja kaikille maistui, jopa nirsolle leidille! Piippuhan harvoin kelpuuttaa yhtään mitään herkkuja, varsinkaan halpoja tai ilmaisia..

Ensi viikolla alkavatkin ensimmäiset tentit ja sen jälkeen ovatkin koulupäivät paljon lyhyemmät, luentojen tippuessa yksi kerrallaan pois lukujärjestyksestä.

Viikonloput paketissa

Viikonloppuna J:n poikaystävä oli kylässä, joten pyrin olemaan mahdollisimman paljon poissa jaloista, mikä oli yllättävän helppoa, sillä meille kävi esittäytymässä Nutrolin ja Vetman koko päivän luennolla.

Alku oli erittäin lupaava, sillä kun vesisateessa olin ensin polkenut kotiin koulusta, oli ruoka valmiina lämpimänä odottamassa kun M ja J olivat kokanneet minullekin, tosin se olikin odotettavissa sillä M:n kokkaustaidoista oli kuultu niin usein..  ja pakko on kyllä myöntää että todella hyvää olikin! Loppu torstaista menikin koko viikon edestä opiskellen, kallo kun vain ei mene kalloon..

Eipä se perjantaikaan oikeastaan ollut kovinkaan ihmeellinen... Merri vain venäytti jalkansa yksin leikkiessään... Poikien rajuilla painileikeillä ei ihme kyllä ollut mitään tekemistä asian kanssa, ja perjantai vietettiin Zoomedicumin eläinlääkätiasemalla. Röntgenkuvissa ei löytynyt onneksi mitään murtumia, ja tulihan siinä itsekin opittua miten ulkoisesti voi tutkia murtumia, ja miten ne röntgenkuvat oikeasti otetaan ja tulkitaan. Antoisa reissu kaiken kaikkiaan! Kotiin lähdettiin kipulääkkeiden ja parin viikon vuodelepomääräyksen kanssa. Yritäpä nyt 12- viikkoista pentua pitää paikallaan pari viikkoa! 

Ihan hyvinhän se alussa meni, sillä pentu oli itsekin väsynyt kokemuksestaan ja hieman kipeänä, mutta nyt kun 5 päivää ollaan levätty alkaa kaikilla jo hermot kiristyä, eikä pentu enää millään malta olla paikallaan, ja vain pikaisilla ulkoiluilla. Lopputuloksena alkoi lakkaamaton piippaus/vikinä........ Seuraava projektimme onkin päästä siitä eroon. Onko kellään ollut samanlaista ongelmaa ja löytänyt jostain toimivan ratkaisun?

Nutrolinin ja Vetmanin luento olikin ensimmäinen SUOLET RY:n järjestämistä luennoista johon osallistuin. Tilaisuuteen lähdin lähinnä katsomaan millaisia luentoja suolinkaiset meille opiskelijoille järjestävät ja oli oikein mukava luento. Enpä sieltä kotiin lähtenytkään tyhjin käsin! Ruokakin oli mitä maittavinta ja riittävää! 

Luennot seurasivat tervetulotilaisuutta, jossa oli kahvi tarjoilu ja "naposteltavat" ja ensimmäisenä meille luennoi Nutrolin nivelrikon ehkäisystä erilaisia lisäravinteita ja omega 3- rasvahappoja käyttäen. Nutrolinia seurasi kahvitauko, jolloin saimme lisää herkullisia kakkuja ja muuta makeaa, kunnes meille luennoi Vetman nivelrikon hoidosta laserterapialla. Laserterapia olikin minulle aivan uusi konsepti ja se olikin esitetty monipuolisesti, ei vain hehkuttamalla kuinka tehokas ja hieno ratkaisu se on hoidoissa, vaan hieman skeptisemmin painottaen ettei se missään nimessä ole yksin ratkaisu ongelmaan.. ainoastaan apukeinona monipuolisessa hoidossa. Tulipa kirjoitettua muistiinpanoja nelisen sivua. Viimeisenä meillä oli vielä kahvitus, eli viinitus, ja lisää pientä suolaista ja makeaa. Nutrolinilta saimme vielä kissoille tarkoitetun uuden omega 3- nivelöljyn ja itse tuli vielä ostettua pennulle oman pullon nutrolinia ja vielä iho ja turkin Milolle ja Piipulle. Nutrolin oli myös ostanut kasan avaimenperiä, joista meni lahjoitus Rekku rescuen hyväksi! Paljon parempi vaihtoehto kuin se perinteinen suklaa tai kuulakärkikynä! Tätä ideaa pitäisi laajentaa muuallekin, esim. eläinlääkäripäiville!  

 Sunnuntai menikin ruokavarastoja täyttäen ja pennun piippausta kuunnellen. Pitihän niitä molekyylibiologian koekysymyksiäkin katsella ja kalloa opiskella, mutta jotenkin energia ei vain riittänyt siihen ja se nyt hieman jäi.. Nyt onkin se kallo oikein projektina ja ensi viikolle olen antanut itselleni jo tavoitteet kallon läpäisystä! 

Seuraava viikko menikin oikein hujauksessa ja viikonlopun päätinkin viettää Suomen puolella. Siitäpä ei oikein olekaan mitään kerrottavaa, sillä kamerastani oli akku loppunut, laturi kotona Tartossa ja puhelimen kamera rikki... Tietysti...   Mutta sukulaisia tuli nähtyä, tai oikeastaan he näkivät pentua ja pentu pääsi kokemaan erilaisia tilanteita ja näkemään erilaisia ihmisiä ja koiria. Matkat menivät oikein kivasti  siten että tuli todettua etten ilman autoa tule pärjäämään koiralauman kanssa. Nyt siitä tuli vakuutettua koko sukukin ja auton metsästys alkakoon! 







  

Hobitteja, selkänikamia ja kalloja

Nyt on kunnon opiskelu alkanut ja ensimmäiset tentitkin ovat jo ohitse! Ne koskivatkin yllätys, yllätys luita ja biologiaa. Biologiaan saimme ottaa vielä omat muistiinpanot mukaan. Elikkä valmiit kysymykset ja niihin piti luentomateriaaleista löytää vastaukset. Opiskelukin alkaa jo tuntumaan opiskelulta ja arjelta, vaikka päivät ovatkin erityisen pitkiä ja vastapainoksi olemme sopineet opettajan kanssa että saimme pidennetyn viikonlopun! 

Sen vuoksi olikin oikein aikaa käydä kameran kanssa tutustumassa Toomemäkeen. Löytyihän sieltä vanhan tuomiokirkon rauniot, joista vielä yksi osa vielä käytössä. Koiratkin olivat oikein innoissaan kun pääsivät uusiin maisemiin juoksentelemaan ja tutkimaan aivan vieraita hajuja ja paikkoja. Samalla löysimme oikein mukavan ruohokuopan, jossa voi koiria juoksuttaa jopa vapaana ja Milo saa siellä sopivasti kulutettua enrgiaa kiireisinä päivinä.

Tulipa vihdoin päästyä eroon Torn:stakin, vuokra-asunnon löydyttyä. Täysin remontoity maalaisromanttinen vanha puutalo, joka on kyllä oikein hulppea! Varallisuuteni ollessa rajoitettu päätimme muutaman kaverin kanssa vuokrata se kolmistaan ja kyllähän me hyvin parin koiran, nekin kun vihdoin saatiin maahan asti! ja yhden hobitin kanssa tänne mahdumme oikein hyvin.Kuvia on luvassa jahka saamme kaikki tavarat paikoilleen.. 

Tenteistäkin on jo tullut päästyä läpi; elikkä nyt osataan selkäranka ja raajat englanniksi ja latinaksi vaikka silmät sidottuna! Seiraavana etappina onkin kallot!! Luettavaa niissä onkin huomat 30 sivua, vaikka vanhemmat opiskelijat ovatkin meitä pelotelleet  varoitelleet että lihaksia tulee olemaan muutama kirjallinen.. Se onkin sitten kevään murheena.. Ensimmäisenä vuonna ensimmäisen vuoden opiskelijoiden on suoritettava ns. p**kapraksa, jossa viikon ajan luodaan lantaa koulun karsinassa, hevosten ja lehmien, sekä silloisten porilaiden, jäljiltä aamuin illoin. Tämä hoidetaan pareittain ja päätimme hoitaa ne eestiläisten kanssa niin, että teemme sekaparit. Itselleni praksa tuli huhtikuun loppuun, jonka aikoihin alkavat lopputentit... ei aivan siihen mihin olin toivonut, mutta kyllä sekin käy, loppukokeet vain tulevat olemaan samoihin aikoihin. 

 Muuten kaikki vapaa-aika onkin mennyt tavaroiden järjestelyyn, koirien koulutukseen, käytöstavat kun sattuivat unohtumaan Suomessa kokonaan,  ja pennun sisäsiisteyskoulutukseen ja aivotoiminnan kulkuun tutustumiseen. 

Seuraava postaus tuleekin sisältämään pennun tutustuttamisen ja lisää kouluhommia.. ehkä hieman jopa vapaa-aika postauksia ;)