Palpointia kerrakseen

Tämä viikko olikin melkoisen mielenkiintoinen!

Skalpelleja ja anatomisia pihtejä tuli käytettyä ensimmäisen kerran! Ja vielä eläimeen, tosin jo kuolleeseen. Itselle osui kohdalle parin päivän ikäisenä ripuliin kuollut vasikka. Vaihtoehtoina olisi ollut vielä vanha lopetettu koira ja melko nuorehko kissa. Omasta tahdostani päätin siirtyä suosiolla vasikan luokse, sillä koiran tai kissan avaaminen tuntui hieman liian raskaalta vielä tässä vaiheessa. Jossain vaiheessa sekin vielä osuu kohdalle.. mutta ei nyt ihan vielä.

Praksamme kolmituntinen hurahti aivan liian nopeasti. Olisimme kaikki jääneet mielellämme jatkamaan vielä muutamaksi tunniksi, vaikka ulkona olikin jo aivan pilkkopimeää kun pääsimme lähtemään kotiin.  Edelliset palpoijat olivatkin jo aloittaneet vasikalla, josta oli tyhjennetty onkalot ja katkaistu toinen takajalka ja pää. Kissakin oli jo valmiiksi tyhjennetty sisältä, mutta koira oli täysin koskematon ja S saikin tehdä koiralle ensimmäisen viillon ja aloittaa nahan poiston. Lopulta kaikki saivat osallistua ja kaikki saivat oman osansa eläimistä, joilta poistaa nahka ja lihakset, jotta pääsisimme käsiksi kohteeseemme: niveliin. Tosin vasikassamme oli niin paljon työtä ettemme saaneet niveliä näkyviin ennen tunnin loppumista, mutta saimmepahan nähdä miten eri lihakset kiinnittyvät ja ovat koostuneet.

Koska J lähti viettämään viikon mittaista lomaa Lontooseen, siirtyi minulle luokanvanhimman velvollisuudet, jotak ovatkin pitäneet kovin kiireisenä koko viikon! Melkoisen suuret saappaat lankesivat sain itselleni. Hyvin tästä on ainakin omasta mielestäni selvitty, vaikka en aivan olekaan perillä ihan kaikesta, mistä pitäisi... J kun ei jättänyt mitään ohjekirjaa.

Saimme vihdoinkin myös talven ja pakkaset tänne Vironmaallekin ja niistä on tullut nautiittua koko sielun voimin. Aamuisin ei koirien lenkitys voisi vähempää kiinnostaa, mutta päivisin pieni auringonpaiste lämmittää mieltä ihanasti. Koiratkin, paitsi Merri, ovat nauttineet pakkasista ja kirpeistä lenkkikeleistä. Merri vain tahtoo turkittomana mahdollisimman nopeasti sisälle, vaikka komea S:n koiran vanha takki onkin niskassa. Jotenkin jaksaa aina pakkaslenkin jälkeen opiskellakin paljon paremmin ja on energisempi olo.Tosin pakkaset toivat mukanaan ainaisen takan lämmityksen ja sen tuomat ongelmat. Vaatekerroksiakin on saanut lisätä oikein kunnolla, ja jäivätpä ne haaveet lämpimämmästä etelästä.. täällä on aivan yhtä kylmä kuin Suomessakin.

Pennullekin on ilmestyneet aivojen alkukin, joten koulutusta päästiin aloittamaan. Hyvinhän se lähtikin ja peruskäskyt alkavat olemaan pennulla hallussa. Seuraavaksi siirrymmekin pikkuhiljaa TOKOn ja tottiksen mysteeriseen maailmaan.

Laadunvalvonta meneillään.

Niin ja saapuihan vihdoinkin se zooplus-tilaus, jonka tein jo parisen viikkoa sitten! Pentu sai kunnon penturuokaa, vanhempienkin ruoka tuli vaihdettua Acanaan ja tietysti purukalustolle töitä! ;) Jos vaikka tihutyöt jäisivät sitten vähemmälle. Kuvassa päälimmäisenä olevat kanan rintafileet saimme, tai siis koirat saivat, tilaajalahjana! Miten kiitollisia koirat olivatkaan lahjasta ja kaikille maistui, jopa nirsolle leidille! Piippuhan harvoin kelpuuttaa yhtään mitään herkkuja, varsinkaan halpoja tai ilmaisia..

Ensi viikolla alkavatkin ensimmäiset tentit ja sen jälkeen ovatkin koulupäivät paljon lyhyemmät, luentojen tippuessa yksi kerrallaan pois lukujärjestyksestä.