Joulun aikaa tartolaisittain

Joulu lähestyy huimaa vauhtia ja sen mukana tulee tietenkin kokeet, joululahjajostokset, jouluvalot, musiikki, koristeet ja tartolaiseen tapaan myös ilotulitteet.

Itseni ja koirien kannalta ei niinkään ihana juttu.. Tartossa kun ilotulitteita saa ampua mihin kellonaikaan tahansa ja missä tahansa, kokeiden mukana tulee aina se iänikuinen stressi ja paniikki. Onneksi sekin hellittää kun katselee miten ihanasti koko kaupunki on koristeltu! Suomessa voitaisiin ottaa paljon enemmän mallia täkäläisestä joulukoristelusta ja miten "joulumarkkinat" järjestetään. Raekoja platsillehan hankittiin oikea kunnon purjevene Jõmmu , joka ilahduttaa silmiä ja pikkulapsia miksei myös aikuisia sillä Jõmmun kyytiin voi kiivetä pientä, muutaman euron, maksua vastaan. Koko Raekoja plats on koristeltu jouluhenkisesti ja paikalle tehtiin "satumetsä", jossa kuusien keskellä on erilaisia puusta veistettyjä metsän asukkeja. Miten ihanaa! Joka puolella vilkkuvat jouluvalot ja kuusen oksista tehdyt koristeet ilahduttavat ikkunalaudoilla ja kahviloiden pöytäkoristeina. Joululaulut soivat kauppakeskuksissa, aukioilla ja kaduilla, tosin radioon asti ne eivät vielä ole päässeet, mutta eivätköhän ne sinnekin vielä ehdi.

Kiirettä ja stressiä on vielä lisännyt SUOLET RY:n pikkujoulut, jotka perinteisesti on fuksien järjestettävänä ja tämäkään vuosi ei ollut mikään poikkeus. Pikkujoulut sattuivat vielä samoihin aikoihin tupareidemme kanssa, minkä seurauksena molemmat tuli thetyä hieman hutiloiden, mutta hauskaa oli kummassakin!*

Suomikin tuli täyttäneeksi 97! Kohta saakin jo jännittää niitä huimia pyöreitä!! Ihan hyvä että niihin on vielä muutama vuosi, niin ehtii valmistautua kunnolla. Tämä olikin ensimmäinen itsenäisyyspäivä ulkomailla ja sitähän tuli juhlittua Fennican pitämissä juhlissa, jossa pystyi vastaanottoa katsomaan scriiniltä ja viettämään aikaa muiden suomalaisten, ja eestiläisten, kanssa Suomea juhlien. Pukukoodina näinkin hienossa tapahtumassa oli mikäpä muukaan kuin cocktail. Onneksi olin itselleni jo ehtinyt ihanan uuden pikkumustan ostamaan ja sepä pääsikin päälle näihin pippaloihin. Ilta alkoi värien annolla ja siitä jatkettiin puheisiin, suolaisiin ruokiin, maljoihin, kakkuun ja  lopuksi baarin avaamiseen. Loppuilta menikin yleisessä keskustelussa ja tietystihän suomalaisten juhlissa laitettiin Mörkö kiertämään. Juhlat olivat luultavasti mukavimmat ja hauskimmat mitä muistan ja näihin juhliin tulen osallistumaan joka vuosi!*

Vaikka paskapraksakin olikin samalla viikolla kuin itsenäisyysjuhlat, ei se menoa paljoa  hidastanut. Praksassa oli tarkoituksena saada käsitellä ja tottua suureläinten käsittelyyn. Tosin pääasiassa puhdistimme koulun hevosten karsinat ja mahdollisten potilaiden karsinat. Potilaina olikin omalla viikollani muutama hevonen ja yksi lammas. Lammas olikin mitä ihanin ja oikein suloinen karanteenipotilas. Olihan koulun karsinassa tietysti koululla kloonattu vasikkakin, mutta siihen ei fuksit pääse koskemaan. Joka aamu vasikka kumminkin huuteli ja elehti iloksemme. 
Praksa alkoi joka aamu seitsemältä, jolloin piti olla valmiina odottamassa koulun suureläinklinikan sivuoven takana, ja iltapäivällä piti tulla uudelleen, kolmen maissa, hoitamaan päivähommat. Viikonloppuna saimme aamulla nukkua pari tuntia pidempään ja klinikalla piti olla vasta yhdeksältä.
Työt alkoivat aina hevosten ulosviennillä, jonka jälkeen siivottiin karsinat, iltapäivällä siivottiin karsinat uudelleen ja tuotiin hevoset sisälle ja harjattiin. Kaikki ohjeet tuli valvojaltamme, joka meidän iloksemme ei puhu sanaakaan suomea.. Siinäpä sitten elekielellä yritimme ymmärtää toisiamme ja tulipa huomattua kuinka eestikeele rääkimine onnistuu paremmin viikko viikolta. Nyt sekin on poissa aikajärjestyksestä ja voi keskittyä kaikkeen muuhun. Tulihan siitä ansaittua yksi opintopistekin.

Pentukin kasvaa hurjaa vauhtia kunnon koiraksi! Ja siinä ohessa teloo itseään minkä kerkiää... Olemmekin jo vakioasiakkaita koulumme klinikalla, viimeksi hakemassa tikkejä, joita emme saaneet, kun pentupa päätti juosta ränniä päin ja reidestä lähti siinä samalla palanen. Merripä koittaa seuraavat 10 vuorokautta saada yhteyttä emoalukseensa galaxin toisella puolen.

Seuraava postaus tuleekin joulun aikoihin ja tähän postaukseen tulee kuvat myöhemmin.
* Postaus tulossa :)