Frohe Weihnachten!

 Nyt kun taas tauon jälkeen, tauko elektroniikasta tekikin oikein hyvää, on päässyt internetin bittimaailmaan käsiksi pitänee kertoa kuulumisista; Saksan matka sujui alun ongelmista huolimatta oikein hyvin ja Weimar olikin mitä ihastuttavin kaupunki! Ilmat olivat mitä lämpimimmimmät +3 ja kylmimmillään oli -4, eli mitä mainioimmat ilmat kaupunkituristeiluun. :D

 Kaupunki oli aivan joulutunnelmissa! Vaikkei lunta ollutkaan missään. Joulumarkkinatkin jatkuivat joka kadulla, eikä koristeluilla oltu pihtailtu! Olivat ihan toista luokkaa kuin täällä Suomenmaalla. Joulupukkeja heilui jokaisessa seinässä ja valot olivat mitä ihanimpia!

Goethe ja Schiller kättelemässä kansallisteatterin edustalla.

 Tietenkään turistikohteita ei voinut unohtaa: museot, joista ehdeimme käydä kolmessa seitsemästä suihkulähteet, joulumarkkinat ja torit, ja tietysti kaupungin lähettyvillä sijaitseva keskitysleiri, mutta siitä postaan myöhemmin.

Raatihuonekin oli jotain aivan omaa luokkaansa!

 Mutta itse kaupungin arkkitehtuurista: kaupunki oli kuin suoraan keskiajan kuninkaallisten hienostokorttelista otetusta kuvasta, mitä nyt oli todella paljon värikkäämpi ja erityisesti pirteämpi. Nykyajan henkeä kaupungin kaduille toi kuitenkin joka korttelista löytyvä italialainen pizzeria tai aasialainen ravintola.
Mukulakivikadut olivat hyvin hauskoja ja tasaisia. Kadut olivat myös täynnä elämää ja yllättävän mukavia kävellä. Kävelykadut olivat paikoittain hyvin ahtaita, eivätkä paikallisetkaan oikein välittäneet niillä kävellä, vaan ihan rohkeasti vain autotiellä.. ne harvat autotkin jotka siellä ajelivat olivat joko firman omistuksessa olevia pakettiautoja ja kaksipaikkaisia uudentuoksuisia urheiluautoja. Kateeksi kävi.

Mukulakivikadutkin olivat kauniita ja niillä kävely yllättävän mukavaa.

 Itse markkinat muistuttivat Suomen tavallisia joulumarkkinoita, mitä nyt olivat paljon iloisempia, valoisampia ja koristeluihin ja kojujen ulkonäköön oli panostettu oikein kunnolla. Mitä nyt joka toinen koju oli perustettu myymään Glühwein:ia elikkä siis glögiä viinin kera. Mutta löytyi sieltä vielä katolla varustettu aitaus kolmelle valkealle lampaalle!

 Tuliaisista voisi kai tähän loppuun mainita jotakin: itselleni ostin ihan kaksi laukkua, siskoille suklaata ja kahvia suklaa- ja kahvi-konditoriosta, ystävälle pienen pähkinänsärkijän ja äidille käsintehtyjä pitsikoristeita. Kuvia saatte katsella hieman myöhemmin. 

Loppuun vielä hieman lisää kuvia:

Löytyihän sieltä suomalainenkin koju.

Illalla kadut loistivat jouluvaloista.

St. Paul und Peter Kirche.

Taidemuseo oli melko myös mukavasti kävelymatkan päässä.

Rattus

Onneksi tuli sentään lunta alkuviikosta mikä nosti mielialaa ja siitä se alamäki sitten alkoikin..

 Oli tuo viimeviikko kyllä niin täynnä tapahtumia suurin osa huonoja että ei ole edes blogiin ehtinyt/jaksanut kirjoittaa... Mutta nyt on uusi viikko ja mieli korkeammalla ainakin vielä.  Uudesta viikosta innostuneena laitoinkin taas onnistuneimpia luontokuvia tähän alkuun;

Fasaaniukkokin joutui kameran kohteeksi

 Eli viikosta: ensiksikin tuli alkuviikosta ajettua kolari, ketään ei loukannut vaikka oli koira etupenkillä vapaana. Se kun sattuu olemaan leidin lempipaikka matkustaa, mutta tästä eteenpäin koira pysyy visusti häkissä! Kolari sattui vielä siten, että sisko myöhästyi sen vuoksi ajotunnilta, onneksi Mummu sentään pääsi hakemaan siskon koulusta ajotunnille.... Pari päivää siinä meni taas rohkeuden keräämiseen että uskaltautui taas automobiiliin sisälle ja rattiin.

Parit ylppäritkin tuli kierrettyä läpi, kun H, R ja S pääsivät vihdoin ylioppilaiksi, tämä häivytti mielipahaani hieman vaikka kolarini oikin juhlien pääpuheenaihe. Samana iltana kun juhlat oli kierretty varasimme lentomme ja bussimatkamme S:n ja M:n kanssa, ja ongelmia riiti: lentoyhtiö ei hyväksynyt pankkikortteja, soitettiin intiaan puolentoista tunnin kokeilun jälkeen, lopulta saimme lentoliput. Bussilippujen kanssa oli vielä lisää ongelmia: maksu meni kyllä firmalle mutta lippuja ei kuulunut/näkynyt missään... lopulta puolentunnin puhelimessa huutamisen jälkeen saimme vihdoin bussiliput itsellemme. Nyt voikin ehkä viikon päästä päätyä Saksanmaalle katselemaan joulumarkkinoita.

Onneksi kumminkin perjantaina meille tuli pikkuinen vavveli kylään.. :)

Korvien oikein pitämistä täytyy vielä hieman treenata :D

 Niin ja viikonloppu menikin joululahjojen etsiskelemisessä ja paketoimisessa, joulupiparien leivontaa unohtamatta! Mutta kun vihdoin luulin huonon onneni kääntyneen ilmoitti valmennuskurssini järjestäjä peruvansa koko kurssin! Tosin olisin päässyt Helsinkiin samalle kurssille puoleen hintaan, mutta kun ei ole varaa tai mahdollisuutta matkustaa Porista Helsinkiin kaksi kertaa viikossa 4kk ajan!!!!!! Nyt käydään sitten verkkokurssi ja toivotaan sen auttavan, pääsykokeisiin lukemisen olenkin jo kiltisti aloittanut! :D

Sunnuntaina löytyi vielä takapihalta ihana yllätys! 

Oravien tiputtamat siemenet ovat herkkua!

 Aivan oikein rottahan se meidän takapihalla ruokaili!!!!!!!! Hetken aikaa panikoituani ja ällöteltyäni sain haettua kamerani ja aloin seurailla pikkuotusta ja pitää kyllä myöntää että lopulta kyllä ihailin Rattus norvegicus:ta enemmän kuin kauhistelin. Se oli jotenkin fiksun oloinen ja liikkeissään elegantti. Sen olemus huokui älykkyyttä ja se miten sopeutuvainen laji onkaan kyseessä, sen koko olemassaolon ajanhan sitä on vainottu ja pyritty hävittämään tuloksetta.

Myönnän että piti ihailla jyrsijän älykkyyttä kun varmisti ensin ettei ovella ollut ketään, ennen kuin lähti piilostaan.

Kaikesta tästä huolimatta en kyllä halua sitä takapihallemme! Ja oravien ruokinta meidän takapihallamme loppui tähän! Rotan kulkutunneli terassimme alle tukittiin, ei onneksi ollut pesäkolo! Ei olekkaan rottaa näkynyt enää takapihalla. Koputan puuta.

Tänään tuli vielä käytyä katsomassa Tipsun pentua, ikää oli 3kk. Pentuterapia olikin tarpeessa mielenkohottajana! Toivottavasti nyt tämä viikko olisi onnekkaampi ja parempi.

Tipuja ja taikinaa

 Nyt on sitten viimeviikko eleilty "kotirouvana" ja leivottu jouluherkkuja valmiiksi. Joulutortut tuli kaikki tehtyä yhdessä hujauksessa, samalla takapihan lintuja bongaillen. Mistä onkin tullut uusi mielenkiintoinen harrastus.

 Takapihan lintuja katsellessa olen huomannut rentoutuvani ja onhan se nyt ihana katsella miten pikkulinnut käyvät valtataisteluja ja juonivat kepposia toistensa päiden menoksi... selitän hieman tarkemmin tilannetta; elikkä loka- marraskuun ajan talitintit ovat hallinneet lintulautaa. Kaikki muut pienemmät lintulajit ovat saaneet odottaa vuoroaan aidalla ja puskissa. Muutama uhkarohkea talitintti on ottanut jopa oravan kanssa yhteen, tappiohan siitä tuli.

Sinitiaiset ja pikkuvarpuset "Varpusen pikkuserkku on levittäytynyt Kaakkois-Suomen ydinalueeltaan yhä laajemmalle alueelle maan eteläosiin..." eli on harvalukuinen täällä Porissa, mutta meidän takapihalla niitä riittää.. ruokailevat mielellään yhdessä ja puolustavat myös ruokahetkiään ja -löytöjään hanakasti isompia ja voimakkaampia talitiaisia vastaan. 

Sinitiaiset odottavat kiltisti vuoroaan.

 Marraskuun lopulla tapahtui lintulaudalla vallankumous! Sinitiaiset ja pikkuvarpuset liittoutuivat yhteen ja syöksivät talitiaiset vallasta! Parin viikon ajan talitiaiset odottelivat muiden ruokailevan ensin, mutta nyt kaikki syövätkin jo sulassa sovussa tai ainakin melkein. Talitintit viihtyvät edelleen mieluiten omien lajikumppaniensa seurassa, mutta kun muuta vaihtoehtoa ei ole on tappio vain nieltävä ja syötävä muidenkin seurassa mitään mutisematta.

Kuusitiainenkin poikkesi lintulaudalle.

Talitiainen kiittää ruuasta kumartamalla kameralle :D

 Muutama "eksoottinenkin" lintu on poikennut lintulaudalle... valitettavasti ne olivat niin säikkyjä etten saanut yhtään käyttökelpoista kuvaa niistä.. Närhi tupsahti oikeastaan tömähti lintulaudan katolle yhtenä päivänä ja kun sain kameran valmiiksi se jo lensikin pois... just my luck.. kuusitiainenkin oli aivan uusi tuttavuus tiaisten ja harakoiden keskellä. Mutta kaikkein hauskin vieras oli ehdottomasti fasaanikukko, joka yritti hyppelehtiä lintulaudan reunalle ruokailemaan. :)

Kuusitiaisesta vielä isompi kuva.

 Oraviakin on riittänyt ja kaikilla onkin jo nimet: Luikku, kaikista pienin ja kovin, antaa isommille kuonoon tuosta vaan, Elvis, joka näkyy kuvissa ja sai nimensä mahtavista mustista korvatupsuistaan jotka muistuttavat Elviksen hiuksia, Pallero, lepposa ja lihava, sekä Äippä, joka on mitä luultavimmin kolmikon emo ja sattuu opettamaan poikasille käytöstapoja vähän väliä.

Jos kuvaa katsoo oikein tarkkaan voi nähdä Elviksen muhkeat korvatupsut.

Ja saapuihan se kauan odotettu punatulkkukin takapihalle. Kaikki muut linnut antoivat kunniallisesti tilaa lintulaudan kuninkaalle, myös orava katsoi parhaakseen pysytellä talomme katolla kunnes punatulkku oli lähtenyt.

 Ja punatulkun myötä tuli sitten lumikin maahan <3

Lumessa on vain jotain niin maagista...

 Heti kun koirat huomasivat lumen tulleen maahan oli toinen jo repimässä hihnaansa alas hyllystä ja komentamassa lenkille, kun toinen katosi kuin tuhka tuuleen ja kun edes mainitsi ulosmenosta rupesi moottori käymään ja kun oli pakko mennä, kierrettiin ulkona rallivauhtia kierros ja heti peiton alle sisälle!

Pamin mielipide peiton pois otosta tuli oikein selväksi!

Lääkärileikkejä

Tuli sitten tossa viikonlopun aikana "leikittyä" (noudatin siis lääkärin antamia ohjeita, sekä omaa maalaisjärkeä) eläinlääkäriä.

Eli perjantaina tuli leikattua molempien koirien kynnet, pytsattua korvat ja harjattua hampaat, hammaskiven raaputuksia unohtamatta. Lauantaina oli vuorostaan pakko kaivaa ahneen koiran kurkusta luunpala, joka ei olisi edes jäänyt jumiin jollei meidän leidin olisi ollut aivan pakko haukkua mummulan pesukonetta, joka sattuu pitämään erilaista ääntä kuin meidän oma pesukone, kun linkous lähti päälle. Minä sitten, mummun panikoidessa vieressä, kilttinä tyttönä tungin sormeni koiran kurkkuun ja otin sen puoliksi sulaneen ja limaisen pureskelleen luunpätkän pois tukehtuvan koiran kurkusta... jonka jälkeen koira söi sen kiltisti loppuun pesukoneesta välittämättä.

 Sunnuntai olikin mielenkiintoinen ja meinasi itsellekin iskeä pieni paniikinpoikanen; Koira yritti parkettilattialta hypätä syliin, tai siis hyppeli siinä parketilla etää "ota syliin, ota syliin!!" kun itse yritin lukea lehteä, ja tottakai liukkaalla alustalla koiran takatassu petti alta ja koiran vanha vaiva palasi... polvi meni sijoiltaan. Näin ei olekkaan käynyt muutamaan vuoteen. Koira jäi siihen paikalleen seisomaan ja katsoi apua-anovasti... Koira tuli syliin ja tutkittiin polvet, joiden luut ovat sormenpaksuiset paksun turkin alla... ei mikään helppo tehtävä,  hetken aikaa siinä sitten muistelin mitenkäs se lääkäri oli sanonutkaan että se polvi saataisiin takaisin paikoilleen. Kun en millään meinannut muistaa ohjeita meinasi iskeä pieni paniikin poikanen! Onneksi satuin vahingossa tuli varmaan jostain aivojen perukoilta muistikuva käden oikeasta asennosta laittamaan käteni oikein ja heti muistui mieleen mitenkäs se polvilumpio laitettiinkaan takaisin oikein! :D Eipä siinä mennytkään sitten kuin hujaus ja koira oli kuin uusi... tästä merkiksi koira päättikin heti tappaa villasukkani...

Herkkupäivä!

 Päätettiinkin pitää koirille tänään oikea herkkupäivä! Idean sain kun huomasin vessaan olleen kertyneen tyhjiä wc-paperirullia. Ne kun sattuvat olemaan koiriemme lempileluja.... täytettyinä. :D Eli wc-rullan sisään vain herkku, päät rytätään umpeen, annetaan lemmikille ja sekä lemmikki että omistaja ovat tyytyväisiä.

Ja tähän vielä kaikille lemmikinomistajille huomioksi Lotus Soft Embo:n Flush and Go -hylsyjä EI SAA ANTAA lemmikeiden käyttöön!!! Nämä hylsyt saattavat aiheuttavat kuolan vaikutuksesta sulaessaan ja joutuessaan lemmikin ruuansulatuskanavaan tukoksen, tai vahingossa joutuessaan hengitysteihin tukehtumisvaaran!!

Meille nämä ovat kuitenkin olleet maailman parhaat lelut ikinä!! Ne antavatkin hyvän aivopähkinän koirille ja miksei kissoillekin ja niihin kulutetaankin aikaa useamman kymmentä minuuttia. Mutta kuten sanonta kertoo "kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa", annetaan kuvien puhua puolestaan:

Piippu raahaa juuri saamansa aarteen syvälle boksin perukoille, jottei toinen peto tässä yhteydessä Pami voisi napata sitä.

Silmissä loistaa hulluuden kiilto.

Ja lopulta saadaan ihanan maukas herkku <3

 Sillä en vielä tähän mennessä ole oppinut olemaan kahdessa paikassa samaan aikaan, oli koirien otettava vuorot omien rulliensa kanssa, jotta olisi saanut edes jotain hyviä kuvia.

Pami saapui paikalle omalla vuorollaan flirtti päällä.

Kuolajäljet todistavat myös suunkäytön tässäkin tapauksessa.

Ja tässä kokeiltiin puruvoiman tehoavuutta.

Ja löytyihän sieltä herkkukin. Pami sai hieman pienempiä ja pehmeämpiä herkkuja huonompien ja vähempilukuisten hampaidensa vuoksi.

 Tämän yhteensä n. 25 min. kestäneiden episodien jälkeen molemmat koirat halusivat vielä lisää ja kappas kummaa kun löytyi herkkukippakin avonaisena lattialta! Oma moka kun unohdin laittaa sen piiloon kansi kiinni.

Micka korkeampana koirana yritti itse ottaa lisää...

Kun Pami yritti käyttää äänekkäämpää ja miehekkäämpää metodia yrittäen kaataa kipan raapimalla.

 Mutta molemmat kuitenkin väsähtivät hetkeksi kun vihdoin sain herkkukipan piiloon. :D

Pami jaksaa siltikin vielä flirttailla kameralle.

Ja sainhan vielä itsekin herkkua kun koiratkin saivat... Oma herkkuni, Glögi, oli ihana nauttia kuumana katsellen kynttilöiden paloa takapihalla, koirien nukkuessa.

Loppuun on vielä kommentoitava edellistä kirjoitusta, joka näyttää aivan kamalalta, mutta en viitsi sitä muuttaa sillä se näkyy hyvänä esimerkkinä mobiilisovelluksen toiminnasta. Ei siis kovinkaan hyvä. Kuvat olivat aivan sekaisin ja kirjoitus takkusi.(Tämä on vain oma mielipiteeni asiasta) Vielä voin kai huomauttaa jollette ole huomanneet että muutin blogin ulkonäköä kun tuo liila/purppura alkoi jo tympimään ja on tämä paljon enemmän minua itseä.