Tipuja ja taikinaa

 Nyt on sitten viimeviikko eleilty "kotirouvana" ja leivottu jouluherkkuja valmiiksi. Joulutortut tuli kaikki tehtyä yhdessä hujauksessa, samalla takapihan lintuja bongaillen. Mistä onkin tullut uusi mielenkiintoinen harrastus.

 Takapihan lintuja katsellessa olen huomannut rentoutuvani ja onhan se nyt ihana katsella miten pikkulinnut käyvät valtataisteluja ja juonivat kepposia toistensa päiden menoksi... selitän hieman tarkemmin tilannetta; elikkä loka- marraskuun ajan talitintit ovat hallinneet lintulautaa. Kaikki muut pienemmät lintulajit ovat saaneet odottaa vuoroaan aidalla ja puskissa. Muutama uhkarohkea talitintti on ottanut jopa oravan kanssa yhteen, tappiohan siitä tuli.

Sinitiaiset ja pikkuvarpuset "Varpusen pikkuserkku on levittäytynyt Kaakkois-Suomen ydinalueeltaan yhä laajemmalle alueelle maan eteläosiin..." eli on harvalukuinen täällä Porissa, mutta meidän takapihalla niitä riittää.. ruokailevat mielellään yhdessä ja puolustavat myös ruokahetkiään ja -löytöjään hanakasti isompia ja voimakkaampia talitiaisia vastaan. 

Sinitiaiset odottavat kiltisti vuoroaan.

 Marraskuun lopulla tapahtui lintulaudalla vallankumous! Sinitiaiset ja pikkuvarpuset liittoutuivat yhteen ja syöksivät talitiaiset vallasta! Parin viikon ajan talitiaiset odottelivat muiden ruokailevan ensin, mutta nyt kaikki syövätkin jo sulassa sovussa tai ainakin melkein. Talitintit viihtyvät edelleen mieluiten omien lajikumppaniensa seurassa, mutta kun muuta vaihtoehtoa ei ole on tappio vain nieltävä ja syötävä muidenkin seurassa mitään mutisematta.

Kuusitiainenkin poikkesi lintulaudalle.

Talitiainen kiittää ruuasta kumartamalla kameralle :D

 Muutama "eksoottinenkin" lintu on poikennut lintulaudalle... valitettavasti ne olivat niin säikkyjä etten saanut yhtään käyttökelpoista kuvaa niistä.. Närhi tupsahti oikeastaan tömähti lintulaudan katolle yhtenä päivänä ja kun sain kameran valmiiksi se jo lensikin pois... just my luck.. kuusitiainenkin oli aivan uusi tuttavuus tiaisten ja harakoiden keskellä. Mutta kaikkein hauskin vieras oli ehdottomasti fasaanikukko, joka yritti hyppelehtiä lintulaudan reunalle ruokailemaan. :)

Kuusitiaisesta vielä isompi kuva.

 Oraviakin on riittänyt ja kaikilla onkin jo nimet: Luikku, kaikista pienin ja kovin, antaa isommille kuonoon tuosta vaan, Elvis, joka näkyy kuvissa ja sai nimensä mahtavista mustista korvatupsuistaan jotka muistuttavat Elviksen hiuksia, Pallero, lepposa ja lihava, sekä Äippä, joka on mitä luultavimmin kolmikon emo ja sattuu opettamaan poikasille käytöstapoja vähän väliä.

Jos kuvaa katsoo oikein tarkkaan voi nähdä Elviksen muhkeat korvatupsut.

Ja saapuihan se kauan odotettu punatulkkukin takapihalle. Kaikki muut linnut antoivat kunniallisesti tilaa lintulaudan kuninkaalle, myös orava katsoi parhaakseen pysytellä talomme katolla kunnes punatulkku oli lähtenyt.

 Ja punatulkun myötä tuli sitten lumikin maahan <3

Lumessa on vain jotain niin maagista...

 Heti kun koirat huomasivat lumen tulleen maahan oli toinen jo repimässä hihnaansa alas hyllystä ja komentamassa lenkille, kun toinen katosi kuin tuhka tuuleen ja kun edes mainitsi ulosmenosta rupesi moottori käymään ja kun oli pakko mennä, kierrettiin ulkona rallivauhtia kierros ja heti peiton alle sisälle!

Pamin mielipide peiton pois otosta tuli oikein selväksi!

Lääkärileikkejä

Tuli sitten tossa viikonlopun aikana "leikittyä" (noudatin siis lääkärin antamia ohjeita, sekä omaa maalaisjärkeä) eläinlääkäriä.

Eli perjantaina tuli leikattua molempien koirien kynnet, pytsattua korvat ja harjattua hampaat, hammaskiven raaputuksia unohtamatta. Lauantaina oli vuorostaan pakko kaivaa ahneen koiran kurkusta luunpala, joka ei olisi edes jäänyt jumiin jollei meidän leidin olisi ollut aivan pakko haukkua mummulan pesukonetta, joka sattuu pitämään erilaista ääntä kuin meidän oma pesukone, kun linkous lähti päälle. Minä sitten, mummun panikoidessa vieressä, kilttinä tyttönä tungin sormeni koiran kurkkuun ja otin sen puoliksi sulaneen ja limaisen pureskelleen luunpätkän pois tukehtuvan koiran kurkusta... jonka jälkeen koira söi sen kiltisti loppuun pesukoneesta välittämättä.

 Sunnuntai olikin mielenkiintoinen ja meinasi itsellekin iskeä pieni paniikinpoikanen; Koira yritti parkettilattialta hypätä syliin, tai siis hyppeli siinä parketilla etää "ota syliin, ota syliin!!" kun itse yritin lukea lehteä, ja tottakai liukkaalla alustalla koiran takatassu petti alta ja koiran vanha vaiva palasi... polvi meni sijoiltaan. Näin ei olekkaan käynyt muutamaan vuoteen. Koira jäi siihen paikalleen seisomaan ja katsoi apua-anovasti... Koira tuli syliin ja tutkittiin polvet, joiden luut ovat sormenpaksuiset paksun turkin alla... ei mikään helppo tehtävä,  hetken aikaa siinä sitten muistelin mitenkäs se lääkäri oli sanonutkaan että se polvi saataisiin takaisin paikoilleen. Kun en millään meinannut muistaa ohjeita meinasi iskeä pieni paniikin poikanen! Onneksi satuin vahingossa tuli varmaan jostain aivojen perukoilta muistikuva käden oikeasta asennosta laittamaan käteni oikein ja heti muistui mieleen mitenkäs se polvilumpio laitettiinkaan takaisin oikein! :D Eipä siinä mennytkään sitten kuin hujaus ja koira oli kuin uusi... tästä merkiksi koira päättikin heti tappaa villasukkani...

Herkkupäivä!

 Päätettiinkin pitää koirille tänään oikea herkkupäivä! Idean sain kun huomasin vessaan olleen kertyneen tyhjiä wc-paperirullia. Ne kun sattuvat olemaan koiriemme lempileluja.... täytettyinä. :D Eli wc-rullan sisään vain herkku, päät rytätään umpeen, annetaan lemmikille ja sekä lemmikki että omistaja ovat tyytyväisiä.

Ja tähän vielä kaikille lemmikinomistajille huomioksi Lotus Soft Embo:n Flush and Go -hylsyjä EI SAA ANTAA lemmikeiden käyttöön!!! Nämä hylsyt saattavat aiheuttavat kuolan vaikutuksesta sulaessaan ja joutuessaan lemmikin ruuansulatuskanavaan tukoksen, tai vahingossa joutuessaan hengitysteihin tukehtumisvaaran!!

Meille nämä ovat kuitenkin olleet maailman parhaat lelut ikinä!! Ne antavatkin hyvän aivopähkinän koirille ja miksei kissoillekin ja niihin kulutetaankin aikaa useamman kymmentä minuuttia. Mutta kuten sanonta kertoo "kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa", annetaan kuvien puhua puolestaan:

Piippu raahaa juuri saamansa aarteen syvälle boksin perukoille, jottei toinen peto tässä yhteydessä Pami voisi napata sitä.

Silmissä loistaa hulluuden kiilto.

Ja lopulta saadaan ihanan maukas herkku <3

 Sillä en vielä tähän mennessä ole oppinut olemaan kahdessa paikassa samaan aikaan, oli koirien otettava vuorot omien rulliensa kanssa, jotta olisi saanut edes jotain hyviä kuvia.

Pami saapui paikalle omalla vuorollaan flirtti päällä.

Kuolajäljet todistavat myös suunkäytön tässäkin tapauksessa.

Ja tässä kokeiltiin puruvoiman tehoavuutta.

Ja löytyihän sieltä herkkukin. Pami sai hieman pienempiä ja pehmeämpiä herkkuja huonompien ja vähempilukuisten hampaidensa vuoksi.

 Tämän yhteensä n. 25 min. kestäneiden episodien jälkeen molemmat koirat halusivat vielä lisää ja kappas kummaa kun löytyi herkkukippakin avonaisena lattialta! Oma moka kun unohdin laittaa sen piiloon kansi kiinni.

Micka korkeampana koirana yritti itse ottaa lisää...

Kun Pami yritti käyttää äänekkäämpää ja miehekkäämpää metodia yrittäen kaataa kipan raapimalla.

 Mutta molemmat kuitenkin väsähtivät hetkeksi kun vihdoin sain herkkukipan piiloon. :D

Pami jaksaa siltikin vielä flirttailla kameralle.

Ja sainhan vielä itsekin herkkua kun koiratkin saivat... Oma herkkuni, Glögi, oli ihana nauttia kuumana katsellen kynttilöiden paloa takapihalla, koirien nukkuessa.

Loppuun on vielä kommentoitava edellistä kirjoitusta, joka näyttää aivan kamalalta, mutta en viitsi sitä muuttaa sillä se näkyy hyvänä esimerkkinä mobiilisovelluksen toiminnasta. Ei siis kovinkaan hyvä. Kuvat olivat aivan sekaisin ja kirjoitus takkusi.(Tämä on vain oma mielipiteeni asiasta) Vielä voin kai huomauttaa jollette ole huomanneet että muutin blogin ulkonäköä kun tuo liila/purppura alkoi jo tympimään ja on tämä paljon enemmän minua itseä.

Tupperia ja kammotuksia

Huomasin jo päiviä sitten bloggerin mobiiliversion ja päätinkin nyt kokeilla sitä, vihdoinkin.
Onhan tämä kieltämättä ihan oma kokemuksensa ja hetken puhelimen näytöllä näpyttelyyn tottuminen viekin..

Tuli tänään oltua pitkästä aikaa Tupperware-kutsuilla ja olihan siellä taas kaikkea jännää ja myös omasta mielestäni turhaakin, vaikka esittelijä kuinka väitti että oli "aivan mahtava tämä risecooker, en oikein enää parin päivän käytön jälkeen voi kuvitella kokkaavani ilman sitä!"
Ja tulihan sitten arvonnassakin voitettua hieno musta tupperwaren 50-vuotis eväsrasia... Se olikin oikeastaan ae syy miksi edes kutsuille lähdettiinkin :)

Oli I tehnyt kukkapöydästäänkin oikein upean joulumaiseman jota ei oikein voinut ihailla kun esittelypöytä oli sen edessä, mutta kun muut olivat kahvilla livahdin olohuoneedeen tutkimaan joulumaisemaa ja sainpas siitä otettua kuvankin. :)

Lopulta kotiinpäästyämme (S oli siis mukana, lähinnä matkoilla tähystämässä hirviä kun oli ajettava vilkkaan hirvialueen läpi, johon ei jostain kumman syystä ole voiu laittaa katuvaloja!) huomasin kirjahyllyssä pölyn keskeltä jonkin oudon karvakasan, josta ei kauempaa erottanut muuta kuin kellestävän ja pinkihkön värin (en ollut varma oliko ollut jossain välissä ees jokin elävä vai ikivanha juustonaksu, joka olisi nyt elävä) asiaa pohdittiin vartin verran, ja ällöteltiin, kunnes vedettiin pitkäätikkua kumpi tökkää "karvatolloa" ja onneksi voiin senkin. Olisikohan pitänyt tänän hakea jokin raaputusarpa, kun on näinkin voittoisa ja onnekas päivä! ... Lopulta emme saaneet "karvatollosta" selville muta kuin että se on eloton, kertokaapa fiksummat mikä se oikein on?

Vielä mobiiliversiosta sen verran että kuvien lisäys oli yllättävän helppoa, vaikka kaikki kuvat oli lisättävä yksi kerrallaan, joka vei aikaa, eikä kuvien paikkoja vinut itse valita.. en edes voinut vaihtaa kuvien järjestystä kuin poistamalla ja uudelleen yksi kerrallaan lisäämällä. Myöskään tekstin kokoa ei saanut muokattua, ainoastaan lihavoini ja kursivoini onnistui ennen sanan kirjoitusta, jälkikäteen se oli aivan mahdotonta!  Loppujen lopuksi pienistä vioista huolimatta on mobiiliversio ihan kätevä matkoilla kun ei viitsi raahata tietokonetta ja järkkäriä mukana.

Kattilat täynnä puuroo..

 Tämä viikko onkin mennyt jouluvalmisteluissa. Tiedän, joidenkin mielestä on vielä liian aikaista. Satun itsekin kuulumaan tähän porukkaan.

 

Osa lahjoista tuli jo paketoitua. Siinä samassa soi tietenkin joululaulut päässä ja olihan niitä pakko hyräillä, kaupassa kun soi jo joululaulut nauhalta ja tekopukit on otettu varastonperältä ja risuporot heitetty ovien eteen.

 

Viikolla tuli tehtyä porkkanalaatikoita, tänään oli vuorossa maksalaatikot vieläkin tekee pahaa kun ajattelee sitä raa'an maksan hajua. Koirat olivat maksalaatikoiden teossa mielellään mukana ja kaikista mieluiten koemaistajana, vaikka tällä kertaa jäivät ilman maistiaisia.

Pami ottaa rennosti kun muut tekevät taatelikakkuja hiki otsalla.

Koirat ottivatkin sitten taatelikakkujen ajan rennosti olohuoneessa ja aloittivat jouluun valmistautumisen mahalaukun venytysharjoituksilla. Kämpästä katosi yhden illan aikana kolme luutikkua.

Tässä todiste yhden tikun katoamisesta.

Ja tähän loppuun vielä viimeisimmät kuvat Oulusta, nyt kun vihdoinkin sain koneelle, mitä nyt ensin hukkasin niistä puolet, I know I know... blondi tietokoneella, What can you expect! Mutta kaikeksi onneksi löysin ne jostain tietokoneen kovalevyn uumenista ja niistä menikin kopiot heti kovalevylle!
So here they comes:

Löytyi Oulun keskustasta hieman kaunista arkkitehtuuria, mitä ei edes voi odottaa löytävänsä Porista.

 Ja hieman kuvia, mitä ehdein junan ikkunasta ottaa.

Nyt viikonloppuna jatketaan taatelikakuilla ja kuulin jo huhua että ensiviikon joutuisinkin olemaan hovikuskina S:lle.