Sain tiistaina kuulla että mummini oli edellisenä iltana nukkunut pois.
Olihan mummi jo vanha ja hieman huonona, mutta oli viesti silti shokki. Ikävä on kova, samoin kuin surukin.
Onneksi minulla on mummista sentään muistona rippilahjaksi saamani timanttiriipus, joka on kauniin klassinen. Kai se "aika parantaa kaikki haavat".
Kun mummot kuolevat
heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää
ja joistakin mummoista tulee puita
ja he humisevat lastenlastensa yllä,
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta
ja levittävät talvella oksansa
lumimajaksi heidän ylleen.
Mutta sitä ennen he ovat intohimoisia.
( http://www.birgit.mummu.net/Runous/Suru/Lohdutus.htm)
Viikonloppuna olisi vielä myöhäiset halloween-illanistujaiset kavereiden kanssa ja tuli vielä varmistus siitä että joulukuussa odottaakin jo Saksan matka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti