Blogitekstisuositus

Merikarhut

Nyt kun onni ei oikein ole ollut matkassa mukana ja harjoittelupaikka meni sivusuun... tosin jotain pahaa ettei jotain hyvääkin.. päätin vie...

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Winter Wonderland

 Nyt kun Suomeen on taas saatu tätä ihmeellistä lunta ja luonnosta on muotoutunut talvinen ihmemaa, (myös laumamme uusimman jäsenen mukaan) päätimme nauttia ulkoilmasta oikein kunnolla. Pienissä erissä, jottei kukaan olisi kipeänä.
 Ja vielä teille kaikille epäilijöille, E, K ja S, tässä on nyt sitten oikein kunnon  todisteet siitä, että Misca kyllä leikkii Milon kanssa!



















 Ja leikki ei rajoitu vain ulkoilmaan... Nykyään sitä painia saa kuunnella päivittäin, ja kaikkina kellonaikoina, eikä se meinaa ollenkaan loppua...
Välillä jää Pamikin leikkien keskelle.
 Ja pitäähän pikkuista tietenkin härnätä, kun ei vielä pääse hyppäämään sängylle tai sohvalle.


Toivottavasti nämä ihanat talvipäivät vielä jatkuvat, jotta niistä voidaan nauttia kehoin ja sieluin.

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Ensimmäinen viikko takana

Nyt on ensimmäinen viikko takana ja kyllä sitä oikein huomaa, kun katselee noita viikon alussa otettuja kuvia, kuinka paljon tuo pentu oikein kasvaa silmissä! Painoa on tullut jo kilo lisää ja suurin piirtein sentin tullut korkeutta.  Yksinolo tuottaa vielä hieman ongelmia, mutta sujuu jo paljon paremmin välillä nukkuen ja taas välillä repien paikkoja.

Sain vangittua Milon ilmeen kun sitä torutaan, tai kun se ei saa tahtoaan läpi. :)
 Öisin onneksi saadaan jo nukuttua, mitä nyt poika herää aina kuuden aikaan aamulla. Päivisinkin Milo onneksi viihdyttää aika hyvin itseään, jolloin saamme olla melko rauhassa, tehden omia juttujamme. Iltaisin vielä riehutaan Miscan kanssa sen verran paljon että muutamaan otteeseen on jouduttu panemaan pelin poikki.


 Korvatkaan eivät ole enää "noutajakorvat" vaan alkavat pikkuhiljaa nousta pystyyn.

 Tämä viikko onkin suurimmaksi osaksi nautittu pakkasen kirpeydestä, ja "totutettu" pentua viikkohoitoihin. Ei se oikeastaan mitään totuttelua edes tarvitse kun sille saa tehdä mitä vain ja matolääkekin syödään itse kädestä.

 Tällä hetkellä käydään vielä vain Piipun kanssa lenkillä, (liian kovat pakkaset Pamille ja Milolta puuttuu vielä rokotukset), mutta kyllä Misca siitä onkin nauttinut oikein kunnolla!



 Mutta kaiken tapahtuman ja vahtimisen vastapainoksi ovat koirat, ja mekin oikeastaan, nukkuneet oikein kunnolla ja lepäilleet pennun naskaleiden ulottumattomissa.



On ne vaan niin suloisia nauttiessaan hiljaisuudesta.

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Poitsu kotiin!

 Elikkäs tänään tuli sitten haettua poika kotiin! (Milo nimeltään) Lähtö oli aamulla klo. 07.30 ja kotiin palattiin klo. 13.10. Kasvattaja oli mitä mahtavin ja pentu oli kasvanut hurjasti viikossa! Oli jo omia koiria suurempi. 

Miscan ilme kun kerroin että Milo haetaan seuraavana päivänä kotiin.

 Kasvattajan luona emme kauaa voineetkaan olla, sillä he olivat itse lähtemässä mätsäreihin ja meillä oli pitkä ajomatka edessä. Milo onneksi nukkui koko matkan häkissä ja perillä virtaa riittikin jopa muille jakaa!




Linssilude ja seuraavaksi oli linssissä märkä kuononjälki.
 Kasvattjalta saamani pentupaketti olikin oikein kattava ja poitsu löysikin sieltä jo oman lempparinsa: vihreän "iskän ostaman" virtahevon. Sitä tulikin "tapettua" koko päivä, kun vanhemmat koirat katosivat sohvalle piiloon.
 Kun ne lopulta tulivat alas oli Pami maailman pelottavin koira... jo pelkkä näkeminen ja olemus olivat niin hurjan pelottavia. Onneksi lähemmän tutkimisen ja tutustumisen myötä ei Pami ollutkaan enää pelottava ja leikkiäkin yritettiin. Piippu vain ei millään meinannut tottua pennun täällä oloon.

 Matot ja johdot, sekä pistorasia ovat olleet kovassa koetuksessa kun niihin on upotettu hampaita. Onneksi poika uskoo hienosti EI:n ainakin hetkeksi. Ruokakin on maittanut oikein hyvin pikkuiselle ja kaikki tarpeet on tehty ulos, missä Milo olikin ensimmäistä kertaa.
Onneksi mattojen pureksimisen sijaan maittoi luutkin... tietysti jo muiden valmiiksi alotettuina.
 Milon ollessa päiväunilla Pami jo etsiskeli "pikkuveljeä" ja Misca yritti ottaa mahdollisimman rennosti.
Maailman paras päiväunien viettopaikka on keskellä kaikkea..
 Oli se vain niin suloinen (aina kun se nukkui) ja melko rauhallinen verrattuna tuttujeni pentuihin...

Vielä loppuun pari kuvaa:



Piippu valtasi Milolle tarkoitetun pedin ja ilme on myös sen mukainen.