Madeleine

Nyt kun on ollut hiljainen puolitoistaviikkonen, niin päätinkin aloittaa lauma-esittelyn: saanko siis esitellä Micka, "Piippu", Tytsyn!

 Piippu tuli minulle 4-vuotiaana, vuonna 2005, hyvin arkana koirana. Tuttumme omisti Mickan ensin chihuahua ja saksanpaimenkoiranarttujen kanssa. Pentuna Mickan kimppuun oli hyökännyt suurikokoeinen koira, jonka jälkeen Micka on ollut arka ja hvin epäluuloinen kaikkia vieraita niin ihmisiä kuin eläimiäkin kohtaan. Asiaa pahensi vielä saksanpaimenkoira pentu, joka huomasi voivansa kiusata ja alistaa Mickaa.

Olin aina ihaillut Piipun luonnetta, miten energinen ja iloinen se oli kun sai viettää aikaa omistajansa kanssa ja miten Micka nautti saadessaan totella käskyjä ja miellyttäessään omistajaansa. Olin aivan innoissani ja meinasin alkaa hyppiä onnesta kun tuttumme kysyi haluaisimmeko ottaa Mickan.

 Kun Micka tuli meille, no miten sen nyt sanoisi nätisti, Micka oli ruma kuin mikä... Turkki oli lyhyt kuin schipperkellä ja koko päivä juostiin pöytien ja tuolien alla. Tosin tuo "rumuus" johtui siitä että turkki ei ollut päässyt kasvamaan kaikenaikaisen alistamisen vuoksi. Tuo neljävuotias koiraneito muistutti aivan pentua, niin olemuksen ja ulkonäkönsä vuoksi. Voiko sitä nyt vaikeammin selittää, ettei se ollut ruma, mutta kuitenkin oli......... 

Turkki kasvoi parissa viikossa oikeaksi leijonanharjaksi! Sellaisena se onkin pysynyt. Ja arkuus katosi aivan kokonaan. Tosin suurten koirien pelko ei ikinä kadonnut, mutta sitä on saatu pienennettyä. 

Micka on aina ollut erittäin viisas koira. Uusien käskyjen oppiminen ja omaksuminen on aina ollut helppoa ja liikunta komentoihin yhdistettynä on mitä ihaninta! Micka onkin vanha agility-koira.. tosin harrastus jouduttiin lopettamaan patellaluksaation vuoksi, ja sen jälkeen superaktiiviselle koiralle onkin ollut vaikea kehittää miellekästä, tarpeeksi muttei liikaa rasittavaa liikuntaa, sillä mikäli nivelen ympärillä olevia lihaksia ei pidettäisi hyvässä kunnossa, menisi polvi sijoiltaan jo normaalissa kävelyssä. Näin onkin käynyt muutaman kerran ja itsekin olen polvilumpion laittanut paikoilleen muutamaan kertaan. Metsälenkit tosin toimivat oikein hyvin tähän tarkoitukseen.

Vaikka Micka onin jo iäkäs, on sielu edelleenkin kuin pienellä pennulla; leikkisä, iloinen, oppivainen, ja vähään tyytyväinen.

Siinä ensimmisessä on vain jotain taikaa, mikä tekee siitä täydellisen...

Ulkotreeniä

Nyt kun pentu sai ensimmäisen rokotuksensa on sitä käytettykin pihalla oikein kunnolla! Sääkin on ollut vielä mitä mainioin pikkupennun kanssa ulkoiluun.

 Pakkanen ja aamuaurinko saivat kaiken näyttämään niin maagiselta ja satumaiselta, että siitä onkin nautittu koko sielun voimin.

 Miscakin on nauttinut yhden päivän "superpakkasista" -12 astetta kunnei pentua voinut ottaa ulos lenkille ja saimme mennä ihan kahden kesken.

Laatuaika tulikin tarpeen kun pennun kanssa pihalla ollessa onkin suurin osa ajasta käytetty treenailuun, kuten sivullaoloon ja luoksetuloon. Nämä ovatkin jo melko hyvin hallussa, kunhan palkka on sen vaivaista...

Hermojen kiristystä

Viikonlopun aikana on tullut omia, sekä muiden, ja varsinkin pennun hermot olleet kireällä. Koulutus on turhauttavaa ja "en todellakaa usko sua ku tää on paljon kivempaa ku vaa seisoo sun vieressä" asenteella on mennyt koko viikonloppu.

 Misca on onneksi ollut koko viikonlopun kuin enkeli.. Jaksanut odottaa ystävällisesti ja ymmärtänyt kun olen hieman räyhähtänyt hermostuksissani.

 On kyllä Miscankin hermot olleet oikein kunnolla koetuksella... "Ei" kun ei satu kuulumaan meidän pennun sanavarastoon..

 Vielä kun sillä on tuollaiset "enkelikasvot", joille ei voi olla kovinkaan kauaa vihainen.

 Mutta osasi se kuitenkin sentään keskittyä koulutushetkeksi ja "mullitellessaan" ei tuhottu paikkoja, ei haukuttu tai osoitettu mieltä pienellä lammikolla laminaatilla.

Kehitys on kuitenkin positiivisempaan suuntaan...

Eläinlääkärilläkin tuli käytyä; ensimmäinen piikki niskassa, eikä sitä edes huomattu!!

Tarhasta karanneet

 Ystävänpäivä ja penkkarit!! Karkkia lensi taivaalta ja samoin myös vettä...

 Melu oli melkoinen ja väenpaljous samaa luokkaa kuin viime vuonna.

 Lyseokin oli saanut aivan uuden rekan!!! Kyllä kateeksi kävi kun meillä ei ollut katollista rekkaa viime vuonna... Veti se jopa vertoja PSYL:n limusiinille.

 Ja S (keskellä, näkyy vain pipo) oli taas niin kuvauksellinen ja poseeraukset menivät aivan nappiin...

 Löytyi sieltä rekalta Nukkumattikin pingviinien seurasta.

 Oli taiteelliset taidonnäytteetkin mitä upeimmat.

 Piippukin kertoi mielipiteensä räntäsateesta oikein selvästi...

Tässä menikin pentukoulun kera jossa Milo oli joukon nuorin ja kärsimättömin meidän ystävänpäivämme. Ja iloista ystävänpäivää teille kaikille muillekin. :)

Party Party osa 2

Meillä onkin ollut melkoisen hiljaista viimeiset pari päivää...

Kaikki ovat olleet väsyneitä, kun ulkonakin on ollut melkoisen huono keli. Pentukin on kummasti ollut oikein kiltisti ja leppoisasti jo pari päivää. Johtuen varmaan osittain siitä että sai pienet "kuritukset" varastettuaan leivän pöydältä. 




Tosin se nautittava hiljaisuus katosi kun meille tuli kyläilemään Hugo! (5kk ikää ja rotuna valkoinen länsiylämaanterrieri)  Meno oli päätä huimaavaa kun pennut vetivät rallia takapihan tuijien ympäri. Leikki oli vielä laitettava poikki, ettei Milo tulisi kipeäksi, kun sattui olemaan täysin märkä lumipainista. Eipä vauhti sisälläkään hiljentynyt....

Kettu ja metsästäjä..

Lopulta kaikkien onneksi molemmat väsyivät hieman ja kekseivät "parempaa" tekemistä, eli luiden syömistä. Joten mekin saimme sitten onneksi olla hetken rauhassa.

Niin ja vielä niistä kauhulla odottamistani synttärijuhlista; kuten jo arvasinkin aluksi en oikein viihtynyt ja kuten jo oletinkin olin puoliksi ulkopuolinen, kunnen oikein pysynyt mukana H:n ja V:n jutuissa. Onneksi se kuitenkin helpotti hetken päästä kun aloimme katsoa videota H:n synttäreistä. Olimme vielä ihan kolmestaan suoranainen ihme ja olihan se ihan mukavaa näin jälkikäteen ajateltuna kun sai viettää hetken "tyttöjen iltaa"... Kai sitä voisi joskus ottaa uusiksikin. Ehkä.

party party.. osa 1

Niin ja tulihan tuossa viime viikolla täytettyä vuosiakin. Ei tosin tullut pidettyä mitään pippaloita omasta puolesta, sillä seuraavana päivänä oli edessä Jyväskylän reissu. Kukahan mahtoikaan olla taas kuskina.... Kamerakin unohtui kotiin, jotenka ei ole edes valokuvia. 

No synttärit meni sitten yksin kotona kolmen koiran kanssa ollessa, selkäkivuissa. Kyllä olokin oli jo vanhalla ihmisellä... Ikäkin alkaa jo kakkosella ykkösen sijasta!!!! Oli sitä jo kauhisteltu ja oloa pahensi vielä ne h****tin selkäkivut. (Joista voi lukea lisää edellisestä postauksesta.)

 Mutta H lupasi V:n kanssa järjestää pienet saas nyt nähä kuinka pienet pippalot viikonloppuna. Henkilöt tuntien voin vain kuvitella ja kauhistella mitä on luvassa... "limusiini, klovni, absinttia, 3 tuntemaani henkilöä, 200 vierasta, paljon ohjelmaa, jonka keskipisteenä olen..." eli kaikkea mistä en niin välittäisi.......

Postailen niistä sitten myöhemmin vielä lisää.