Blogitekstisuositus

Merikarhut

Nyt kun onni ei oikein ole ollut matkassa mukana ja harjoittelupaikka meni sivusuun... tosin jotain pahaa ettei jotain hyvääkin.. päätin vie...

tiistai 5. helmikuuta 2013

Kasvukipuja

Osa tutuista on jo luullut minun kuolleen, kun on ollut niin hiljaista (vaikka pentukin on löytänyt jo itseluottamusta ja alkanut kokeilemaan rajojaan). Kuolleelta oikeastaan on tuntunutkin kun selkä tuli kipeäksi, eikä voinut oikeastaan muuta tehdäkään kuin maata sändyllä tai istuskella sohvalla....

 Milokin päätti juuri samaan aikaan kasvattaa itselleen sarvet otsaan, ihan oikeasti ne on siellä, en vain ole saanut niistä vielä kuvaa.  Poika siis päätti oikein kunnolla ruveta testaamaan rajojaan ja laumajärjestystä. Micka on saanut tästä kovimman osan, pennun roikkuessa toisen upeassa turkissa, niin että meinaa tukehtua karvatolloihin. Eipä tosin selkävaivaisellakaan ole helppoa ollut "juostessa" toisen perässä komennellen ja yrittäen kehittää fiksumpaa tekemistä kuin huonekalujen pureskelu tai sanomalehtien repiminen.
Minä haistan ne! Tuolla on possunkorvat!!

Antakaa ny mulle tuolta!
 Onneksi pentu on silti uskonut ihan kivasti ottaen huomioon ettei ole mitään koulutusta, ensimmäinen pentu, ja vasta 10-viikkoinen. Mutta on niistä hetkistä, kun pentu nukkuu, tullut nautittua oikein olan takaa...
Ei ole ketään repimässä pehmusteita toisen alta...
 Oloa on vielä pahentanut ulkona ollut ihana sää... Aurinko on paistanut, pieni pakkanen on tehnyt ilmasta ihana raikkaan ja on ollut vielä tyyntä! Mikä todetaan täällä rannikolla n. viitenä päivänä vuodessa!! Olihan viikolla yksi huono vesisadepäivä, mutta sen jälkeen olikin oikein ihania kelejä useampana päivänä... Itse tietysti istuin ikkunan ääressä haikailemassa kun selkä ei kestänyt edes kävelyä kunnolla. Raahauduin kuitenkin pennun kanssa aina takapihalle ja tuli siellä selkää kolottaen otettua pari kuvaa, joita voisi sisällä katsella.




 Onneksi selkäkipu hellitti tuossa viikonloppuna ja päätinkin testata uusia akvarellejani. Winsor & Newton, tällainen siis.  Näillä olisi nyt tarkoitus tehdä arkkitehtuurin ennakkotehtävä nro. 2. Pitää kyllä myöntää että ovat ne vain hyvät! Ei ole mitään yläasteen kuviksenluokan sekoitettuja mössövärejä, joista ei saanut perusvärien lisäksi muuta kuin ruskeaa ja sitäkin vain yhtä sävyä.

Ja ensi viikolla tuleekin aloitettua pentukurssi Milon kanssa, jotta saataisiin siitäkin lellivauvasta "yhteiskuntakelpoinen koirakansalainen". Saas nähä mitä tulee. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti