Milokin päätti juuri samaan aikaan kasvattaa itselleen sarvet otsaan, ihan oikeasti ne on siellä, en vain ole saanut niistä vielä kuvaa. Poika siis päätti oikein kunnolla ruveta testaamaan rajojaan ja laumajärjestystä. Micka on saanut tästä kovimman osan, pennun roikkuessa toisen upeassa turkissa, niin että meinaa tukehtua karvatolloihin. Eipä tosin selkävaivaisellakaan ole helppoa ollut "juostessa" toisen perässä komennellen ja yrittäen kehittää fiksumpaa tekemistä kuin huonekalujen pureskelu tai sanomalehtien repiminen.
Minä haistan ne! Tuolla on possunkorvat!! |
Antakaa ny mulle tuolta! |
Ei ole ketään repimässä pehmusteita toisen alta... |
Onneksi selkäkipu hellitti tuossa viikonloppuna ja päätinkin testata uusia akvarellejani. Winsor & Newton, tällainen siis. Näillä olisi nyt tarkoitus tehdä arkkitehtuurin ennakkotehtävä nro. 2. Pitää kyllä myöntää että ovat ne vain hyvät! Ei ole mitään yläasteen kuviksenluokan sekoitettuja mössövärejä, joista ei saanut perusvärien lisäksi muuta kuin ruskeaa ja sitäkin vain yhtä sävyä.
Ja ensi viikolla tuleekin aloitettua pentukurssi Milon kanssa, jotta saataisiin siitäkin lellivauvasta "yhteiskuntakelpoinen koirakansalainen". Saas nähä mitä tulee. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti