No taas tulikin jo vierähdettyä useampikin viiko viime postauksesta... Pahoitteluni tästä  Pääsykoerumban alettua ei vain yksinkertaisesti ole aikaa riittänyt blogin päivitykseen...

 Mitä tuossa nyt olen ehtinyt nenää irroittamaan kirjoista ja miettimään muutakin kuin voiman momenttien laskukaavoja, pH arvojen laskumenetelmiä ja munuaisten toimintaa, on ulkona ollut niin kamala ilma ettei sinne ole edes viitsinyt nenäänsä työntää.

Väenväkisin itseni kuitenkin yhtenä iltana pakotin Yyteriin koiria viihdyttämään ja testaamaan osaako Milo edes uida. Nappasin vielä yht'äkkiä E:n ja Lotankin mukaan, jotten itse aivan täysin tylsistyisi ja sai siinä samalla kuulla E:nkin kuulumisia kun oli kylmästä Lapista kotoutunut.

Pallo oli vielä tallessa

Tässä nyt muutama kuva rannalta.

 Harmiksemme vain katosi minunkin luottamus kanssaihmisiin jälleen aivan kokonaan! Ylemmässä kuvassa näkyvä Milon vinkuva tennispallo, jonka eteen hypätään kuuseen ja takaisin, katosi! Se vain katosi rannalta, kun eräs tolleri tuli meitä tervehtimään omistajiensa kanssa.... Ei löytynyt enää mistään palloa ei.... Milokin sitä etsi oikein urakalla, tuloksetta ja masentuen. Palloa etsittiin vielä kotonakin ja pari päivää sitä surtiin...

Mutta nyt on pakko mennä jatkamaan lukemista ja huomenna onkin aikainen aamu ja matka kohti Turkua.