Küre Mõisa

Tällä viikolla IVSA Estonia järjesti meille excursion viron yhdelle suurimmista maitotiloista, yli tuhatpäisen Küre Mõisan maitofarmille, missä lypsylehmiä oli noin 650 ja loput olivat nuoria mollikoita ja vasikoita. Pääsimme myös tutustumaan toiseen Viron kahdesta alpakkafarmista.

Katsokaa nyt tätä naamaa!

Matkaan lähdimme jo aamulla koulun pihalta ja ensimmäisenä kohteena olikin Küre Mõisa. Muutaman mutkan kautta pääsimme kuitenkin perille ja saimme huomata että tila onkin suomalaisessa omistuksessa. Oppaanamme toimi tilan omistaja, veljensä kanssa ja lopulta matkaan tuli vielä Sven, maatilan yleismies. Sven puhuikin meille yllättävän hyvää englantia ja kertoi mielellään koko kierroksen aikana mitä ympärillämme oikein tapahtuu.. aina kun jaksoi kuunnella niin maan suloisimpien vasikoiden ympäröimänä.

Kierroksen me aloitimme varastotilasta, jossa saimme todistaa pikkupeippojen valtataistelua. Mikä käytiin aivan vieressämme ja muutaman kerran saimme jopa varoa päitämme lentoesityksien tullessa hieman liian lähelle... Antti, paikan omistaja kertoi meille miten he ovat ylipäätään päätyneet Viroon maitokarjan tuotantoon ja Leninin aikaisen navetan historiasta ja minkälaisia vaikeuksia he ovat kohdanneet viljellessään maissia, ohraa, rehua ja viljaa maidontuotannon ohella. Tarinoita riitti niin koirien käytöstä metsästyksessä, villisioista ja karhuistakin. Tietysti Leninin aikaiset Siperiaan lähetykset ja Inkerit olivat puheenaiheena myöskin. Olihan heillä jopa Leninin patsas varastossa.

Jatkoimme matkaamme vanhan perunakellarin läpi..

Lypsylehmät.

Tina Turner?

Seuraavana kohteenamme olikin lypsyaitta, jossa kaikki toimi vielä "käsipelillä" ilman robottia. Hygienia puolin täällä toimittiin osittain jopa paremmin kuin suomen maitotiloilla! Ja vielä ekologisesti vettä kierrättämällä jäähdyttimistä lehmien juomavedeksi. Säiliöauto käy tällä tilalla kerran päivässä hakemassa maidon, kun taas Suomessa säiliöauto käy usein vain joka toinen päivä.


Maitosäiliöiltä siirryimme katsomaan nuoria lehmiä ja samassa tilassa olikin jo siemennystä odottavia tai siemennyksen jälkeisessä tarkkailussa olevia lehmiä. Saimme myös tietää että Virossa toimii tällä hetkellä tasan yksi yritys, jonka kautta voi hakea eri sonnien "siemennysmateriaalia". Viereisessä huoneessa tai oikeastaan navetan osassa oli todella nuoria vasikoita, jotka oli juuri vieroitettu, 90 vuorokauden ikäisinä, maidosta ja samalla vastasyntyneiden tarkkailuosio.

Navetan kolmannessa osassa olikin tiineiden lehmien poikimisosasto, missä oli samalla hieman nuorempia lehmiä. Tiineitä ja pian poikivia lehmiä oli kymmenkunta, joista yhdellä jo limat valuivat.. Mahtaakohan ensi yönä syntyä uusi vasikka? Tässä vaiheessa tilan oma eläinlääkärikin saapui seurueeseen.. Tilan omalla eläinlääkärin työrytmi on kuusi päivää työtä ja kaksi vapaata.. tosin eläinlääkäri on aina päivystävänä, mikäli sattuu hätätapaus. Hätätapauksia ja muutoinkin näin suuren lauman tarkkailuun oli kehitetty tilalla valvontajärjestelmä, minkä kautta omistajat pystyivät valvomaan lehmiään jopa kotoa käsin.

Seuraavana suuntasimme Piilu pubiin syömään ja saimmepa vielä tilan omistajat seuraksemme!

M,M,M & M

 Tällä kertaa onkin luvassa paljon  kuvia koko viikolta!

Tämän viikon J:n poikaystävä M oli vieraanamme. Itse olin tätä jo valmiiksi stressannut viikon päivät ja alku olikin hieman myrskyinen... Koirien kanssa.

Päätinkin hieman päästellä höyryjä ja käydä Botanikaaed:ssa tutustumassa ja hieman kuvailemassa josko vaikka sielläkin näkyisi jo kevään merkkejä. Kukkivia kukkia oli niukalti, mikäli orkideoja ei lasketa.. Eniten paikalla oli lehväkasveja, sekä palmuja. Heti kasvihuoneeseen astuessa kasvoja vasten iski trooppisen kostea tuulahdus kuin läimäys vasten kasvoja. Takit jäivät siinä vaiheessa naulakkoon ja kierros käytiin kesävaatetuksessa. Makrohulluna pääsin avaamaan kuvauskauden! Taisin jopa hieman villiintyä kuvauksen suhteen, mutta minkäs sille saattoi kun kuvattavaa oli joka kulmassa ja lehden alla..

 Porukalla koitimme yhteislenkkiä läheisellä suolla, mutta S:n pinserillä ja Milolla ei oikein kemiat kohdanneet ja meidän lenkkimme jäi hieman lyhyeen. Toisilla oli kuulemma "hauskaa ja oikein mahtava päivä".  Misca ja pojat pääsivätkin sitten lauantaina pellolle juoksemaan A:n koirien kanssa. Koko pelto siinä tulikin juostua muutamaan kertaan ympäri! Koirat olivat niin väsyneitä etteivät koko päivänä jaksaneet tehdä muuta kuin nukkua ja satunnaisesti kerjätä ruokaa.. Eli koirien mielestä oikein mainio päivä! Luultavasti A:nkin koirat olivat päivän jäljiltä aivan puhki, sillä paluumatkalla molemmat nukkuivat oikein rauhallisesti A:n jaloissa, eivätkä olisi millään jaksaneet edes autosta poistua.

Viikon päätimme kruunata järvilenkillä! Tällä kertaa kohteena oli Saadjärv ja sen kauniit maisemat. itse olen käynyt siellä kerran aikaisemminkin. Tällä kertaa koirat pääsivä kaikki mukaan ja nauttivat päästessään "uimaan".. Tai siis vahingossa kahlamaan vielä suurimmaksi osksi jäiseen järveen. 


Hermot olivat kireällä aina silloin tällöin, mutta tuli siinä tehtyä paljon sellaistakin, mitä muuten emme olisi varmaan tehneetkään.. ja olihan se ihan hauskaakin.

 

Uutta tulossa

Hei vain kaikille!

Blogini siirtyy nyt uuteen osoitteeseen, jotta se olisi helpompi löytää..

Uusi osoite on:

pawwsandsoul.blogspot.com

Uudet kujeet

Viron itsenäisyyspäivän ollessa tänään tiistaina, suotiin opiskelijoille ihanan pitkä viikonloppu. Tämän suurin osa vietti Suomessa, kuten minäkin.

Suomessa ollessa tuli mietittyä miten tästä keväästä ja opiskelumäärästä tullaan selviämään. Keväälle kun on jo laitettu kymmenkunta kokeita, anatomian välitenttejä lukuunottamatta... Lohduttaudun kuitenkin ajatukseen, siitä että J lukee vielä kaiken tämän lisäksi pääsykokeisiin! Pitää vain nostaa hattua ja toivonkin, J löytää alan josta pitää ja tuntee sen omakseen.

Tällä hetkellä anatomiassa käymme bursia ei en tiedä itsekään mitä ne ovat ja tiedon haku on erittäin hankalaa kyseisestä aiheesta.  Histologiassakin jatkamme näytteiden piirtelyä ja tällä kertaa aiheesta onkin välikoe loppukokeen lisäksi! Vieläpä kirjallinen!

Lomalla koirat pääsivätkin taas juoksemaan vapaana, ja tällä kertaa Yyterin rannalle! Vaikkei sitä rannaksi voikkaan sanoa, näin talvella. Koirat tosin leikkivät kuin lapset rannalla... täynnä intoa ja seikkailunhalua! Seikkailunhalu johti Merrin vielä jäille juoksemaan, minkä seurauksena pääsinkin harjoittamaan jäiltä pelastusoperaatiota.. onneksi vielä rannan tuntumasta, eikä päässyt edes tassut kastumaan.

Sunnuntaina saimme vielä viimeisen toivottavasti lumisateen! Koirat siitä aivan villiintyivät ja yhden päivän ihmeeksi se jäikin. Kevään merkkejä on nimittäin jo näkyvillä! Oi miten sitä odotankin! Kunhan nämä kurakelit loppuisivat...

Ryhmäkuva M-tiimistä

Tässä kun pienellä aikavälillä on tullut Suomessa ravattua useampaan otteeseen, olen huomannut miten koirat voivatkin käyttäytyä eri tavalla eri paikoissa. Aina Suomessa ollessani koirat käyttäytyvät kuin mitkäkin enkelit, eivätkä tuhot ole mitään verrattuna kotona kohdanneisiin. Kaikki vieraat koirat otetaan innolla ja ilolla vastaan, eikä rähistä jo remmissä valmiina tappamaan kaikki, hihnassa ei vedetä, sisällä ei räyhätä turhaan ja autoonkin jäädään ihan kiltisti odottamaan. Kotona kestetäänkin kolikon kääntöpuolta... 

 Mahdammekohan me ihmisetkin käyttäytyä eri tavalla eri paikoissa? Ja jatkuuko tuo erilainen käytös pidemmän aikaa vai onko se vain hetken herpaannus omasta olemuksestamme?