Küre Mõisa

Tällä viikolla IVSA Estonia järjesti meille excursion viron yhdelle suurimmista maitotiloista, yli tuhatpäisen Küre Mõisan maitofarmille, missä lypsylehmiä oli noin 650 ja loput olivat nuoria mollikoita ja vasikoita. Pääsimme myös tutustumaan toiseen Viron kahdesta alpakkafarmista.

Katsokaa nyt tätä naamaa!

Matkaan lähdimme jo aamulla koulun pihalta ja ensimmäisenä kohteena olikin Küre Mõisa. Muutaman mutkan kautta pääsimme kuitenkin perille ja saimme huomata että tila onkin suomalaisessa omistuksessa. Oppaanamme toimi tilan omistaja, veljensä kanssa ja lopulta matkaan tuli vielä Sven, maatilan yleismies. Sven puhuikin meille yllättävän hyvää englantia ja kertoi mielellään koko kierroksen aikana mitä ympärillämme oikein tapahtuu.. aina kun jaksoi kuunnella niin maan suloisimpien vasikoiden ympäröimänä.

Kierroksen me aloitimme varastotilasta, jossa saimme todistaa pikkupeippojen valtataistelua. Mikä käytiin aivan vieressämme ja muutaman kerran saimme jopa varoa päitämme lentoesityksien tullessa hieman liian lähelle... Antti, paikan omistaja kertoi meille miten he ovat ylipäätään päätyneet Viroon maitokarjan tuotantoon ja Leninin aikaisen navetan historiasta ja minkälaisia vaikeuksia he ovat kohdanneet viljellessään maissia, ohraa, rehua ja viljaa maidontuotannon ohella. Tarinoita riitti niin koirien käytöstä metsästyksessä, villisioista ja karhuistakin. Tietysti Leninin aikaiset Siperiaan lähetykset ja Inkerit olivat puheenaiheena myöskin. Olihan heillä jopa Leninin patsas varastossa.

Jatkoimme matkaamme vanhan perunakellarin läpi..

Lypsylehmät.

Tina Turner?

Seuraavana kohteenamme olikin lypsyaitta, jossa kaikki toimi vielä "käsipelillä" ilman robottia. Hygienia puolin täällä toimittiin osittain jopa paremmin kuin suomen maitotiloilla! Ja vielä ekologisesti vettä kierrättämällä jäähdyttimistä lehmien juomavedeksi. Säiliöauto käy tällä tilalla kerran päivässä hakemassa maidon, kun taas Suomessa säiliöauto käy usein vain joka toinen päivä.


Maitosäiliöiltä siirryimme katsomaan nuoria lehmiä ja samassa tilassa olikin jo siemennystä odottavia tai siemennyksen jälkeisessä tarkkailussa olevia lehmiä. Saimme myös tietää että Virossa toimii tällä hetkellä tasan yksi yritys, jonka kautta voi hakea eri sonnien "siemennysmateriaalia". Viereisessä huoneessa tai oikeastaan navetan osassa oli todella nuoria vasikoita, jotka oli juuri vieroitettu, 90 vuorokauden ikäisinä, maidosta ja samalla vastasyntyneiden tarkkailuosio.

Navetan kolmannessa osassa olikin tiineiden lehmien poikimisosasto, missä oli samalla hieman nuorempia lehmiä. Tiineitä ja pian poikivia lehmiä oli kymmenkunta, joista yhdellä jo limat valuivat.. Mahtaakohan ensi yönä syntyä uusi vasikka? Tässä vaiheessa tilan oma eläinlääkärikin saapui seurueeseen.. Tilan omalla eläinlääkärin työrytmi on kuusi päivää työtä ja kaksi vapaata.. tosin eläinlääkäri on aina päivystävänä, mikäli sattuu hätätapaus. Hätätapauksia ja muutoinkin näin suuren lauman tarkkailuun oli kehitetty tilalla valvontajärjestelmä, minkä kautta omistajat pystyivät valvomaan lehmiään jopa kotoa käsin.

Seuraavana suuntasimme Piilu pubiin syömään ja saimmepa vielä tilan omistajat seuraksemme!