Viron itsenäisyyspäivän ollessa tänään tiistaina, suotiin opiskelijoille ihanan pitkä viikonloppu. Tämän suurin osa vietti Suomessa, kuten minäkin.
Suomessa ollessa tuli mietittyä miten tästä keväästä ja opiskelumäärästä tullaan selviämään. Keväälle kun on jo laitettu kymmenkunta kokeita, anatomian välitenttejä lukuunottamatta... Lohduttaudun kuitenkin ajatukseen, siitä että J lukee vielä kaiken tämän lisäksi pääsykokeisiin! Pitää vain nostaa hattua ja toivonkin, J löytää alan josta pitää ja tuntee sen omakseen.
Lomalla koirat pääsivätkin taas juoksemaan vapaana, ja tällä kertaa Yyterin rannalle! Vaikkei sitä rannaksi voikkaan sanoa, näin talvella. Koirat tosin leikkivät kuin lapset rannalla... täynnä intoa ja seikkailunhalua! Seikkailunhalu johti Merrin vielä jäille juoksemaan, minkä seurauksena pääsinkin harjoittamaan jäiltä pelastusoperaatiota.. onneksi vielä rannan tuntumasta, eikä päässyt edes tassut kastumaan.
Sunnuntaina saimme vielä viimeisen toivottavasti lumisateen! Koirat siitä aivan villiintyivät ja yhden päivän ihmeeksi se jäikin. Kevään merkkejä on nimittäin jo näkyvillä! Oi miten sitä odotankin! Kunhan nämä kurakelit loppuisivat...
 |
| Ryhmäkuva M-tiimistä |
Tässä kun pienellä aikavälillä on tullut Suomessa ravattua useampaan otteeseen, olen huomannut miten koirat voivatkin käyttäytyä eri tavalla eri paikoissa. Aina Suomessa ollessani koirat käyttäytyvät kuin mitkäkin enkelit, eivätkä tuhot ole mitään verrattuna kotona kohdanneisiin. Kaikki vieraat koirat otetaan innolla ja ilolla vastaan, eikä rähistä jo remmissä valmiina tappamaan kaikki, hihnassa ei vedetä, sisällä ei räyhätä turhaan ja autoonkin jäädään ihan kiltisti odottamaan. Kotona kestetäänkin kolikon kääntöpuolta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti