Joulun aikaa tartolaisittain

Joulu lähestyy huimaa vauhtia ja sen mukana tulee tietenkin kokeet, joululahjajostokset, jouluvalot, musiikki, koristeet ja tartolaiseen tapaan myös ilotulitteet.

Itseni ja koirien kannalta ei niinkään ihana juttu.. Tartossa kun ilotulitteita saa ampua mihin kellonaikaan tahansa ja missä tahansa, kokeiden mukana tulee aina se iänikuinen stressi ja paniikki. Onneksi sekin hellittää kun katselee miten ihanasti koko kaupunki on koristeltu! Suomessa voitaisiin ottaa paljon enemmän mallia täkäläisestä joulukoristelusta ja miten "joulumarkkinat" järjestetään. Raekoja platsillehan hankittiin oikea kunnon purjevene Jõmmu , joka ilahduttaa silmiä ja pikkulapsia miksei myös aikuisia sillä Jõmmun kyytiin voi kiivetä pientä, muutaman euron, maksua vastaan. Koko Raekoja plats on koristeltu jouluhenkisesti ja paikalle tehtiin "satumetsä", jossa kuusien keskellä on erilaisia puusta veistettyjä metsän asukkeja. Miten ihanaa! Joka puolella vilkkuvat jouluvalot ja kuusen oksista tehdyt koristeet ilahduttavat ikkunalaudoilla ja kahviloiden pöytäkoristeina. Joululaulut soivat kauppakeskuksissa, aukioilla ja kaduilla, tosin radioon asti ne eivät vielä ole päässeet, mutta eivätköhän ne sinnekin vielä ehdi.

Kiirettä ja stressiä on vielä lisännyt SUOLET RY:n pikkujoulut, jotka perinteisesti on fuksien järjestettävänä ja tämäkään vuosi ei ollut mikään poikkeus. Pikkujoulut sattuivat vielä samoihin aikoihin tupareidemme kanssa, minkä seurauksena molemmat tuli thetyä hieman hutiloiden, mutta hauskaa oli kummassakin!*

Suomikin tuli täyttäneeksi 97! Kohta saakin jo jännittää niitä huimia pyöreitä!! Ihan hyvä että niihin on vielä muutama vuosi, niin ehtii valmistautua kunnolla. Tämä olikin ensimmäinen itsenäisyyspäivä ulkomailla ja sitähän tuli juhlittua Fennican pitämissä juhlissa, jossa pystyi vastaanottoa katsomaan scriiniltä ja viettämään aikaa muiden suomalaisten, ja eestiläisten, kanssa Suomea juhlien. Pukukoodina näinkin hienossa tapahtumassa oli mikäpä muukaan kuin cocktail. Onneksi olin itselleni jo ehtinyt ihanan uuden pikkumustan ostamaan ja sepä pääsikin päälle näihin pippaloihin. Ilta alkoi värien annolla ja siitä jatkettiin puheisiin, suolaisiin ruokiin, maljoihin, kakkuun ja  lopuksi baarin avaamiseen. Loppuilta menikin yleisessä keskustelussa ja tietystihän suomalaisten juhlissa laitettiin Mörkö kiertämään. Juhlat olivat luultavasti mukavimmat ja hauskimmat mitä muistan ja näihin juhliin tulen osallistumaan joka vuosi!*

Vaikka paskapraksakin olikin samalla viikolla kuin itsenäisyysjuhlat, ei se menoa paljoa  hidastanut. Praksassa oli tarkoituksena saada käsitellä ja tottua suureläinten käsittelyyn. Tosin pääasiassa puhdistimme koulun hevosten karsinat ja mahdollisten potilaiden karsinat. Potilaina olikin omalla viikollani muutama hevonen ja yksi lammas. Lammas olikin mitä ihanin ja oikein suloinen karanteenipotilas. Olihan koulun karsinassa tietysti koululla kloonattu vasikkakin, mutta siihen ei fuksit pääse koskemaan. Joka aamu vasikka kumminkin huuteli ja elehti iloksemme. 
Praksa alkoi joka aamu seitsemältä, jolloin piti olla valmiina odottamassa koulun suureläinklinikan sivuoven takana, ja iltapäivällä piti tulla uudelleen, kolmen maissa, hoitamaan päivähommat. Viikonloppuna saimme aamulla nukkua pari tuntia pidempään ja klinikalla piti olla vasta yhdeksältä.
Työt alkoivat aina hevosten ulosviennillä, jonka jälkeen siivottiin karsinat, iltapäivällä siivottiin karsinat uudelleen ja tuotiin hevoset sisälle ja harjattiin. Kaikki ohjeet tuli valvojaltamme, joka meidän iloksemme ei puhu sanaakaan suomea.. Siinäpä sitten elekielellä yritimme ymmärtää toisiamme ja tulipa huomattua kuinka eestikeele rääkimine onnistuu paremmin viikko viikolta. Nyt sekin on poissa aikajärjestyksestä ja voi keskittyä kaikkeen muuhun. Tulihan siitä ansaittua yksi opintopistekin.

Pentukin kasvaa hurjaa vauhtia kunnon koiraksi! Ja siinä ohessa teloo itseään minkä kerkiää... Olemmekin jo vakioasiakkaita koulumme klinikalla, viimeksi hakemassa tikkejä, joita emme saaneet, kun pentupa päätti juosta ränniä päin ja reidestä lähti siinä samalla palanen. Merripä koittaa seuraavat 10 vuorokautta saada yhteyttä emoalukseensa galaxin toisella puolen.

Seuraava postaus tuleekin joulun aikoihin ja tähän postaukseen tulee kuvat myöhemmin.
* Postaus tulossa :)

Koipieläin

Koerumbakin pääsi jo käyntiin ensimmäisten kurssikokeiden osalta, ja tulihan sieltä tietysti myös yksi hylsy... Onneksi opettajalle riittää vallan mainiosti muutaman lisätehtävän tekeminen, kyseisestä aiheesta. Nekin ajattelin suhaista puolessa tunnissa läpi ja voilà! Eestin kurrsi läpäisty.

S:n kanssa tuli muutama päivä sitten katseltua tämän syksyn anatomian oppimismäärää ja huhhuh! puolet könig:stä pitäisi osata jo tämän syksyn jälkeen! Toinen puolikas olisikin sitten keväällä! Hetkellisesti alkoi opiskelu tuntua ylivoimaiselta, mutta omien mielenterveytemme, mitä niistä nyt onkaan enään jäljellä, vuoksi päätimme pitää parin tunnin tauon koko koulutukseen ja tiltata aivomme valokuvauksen merkeissä. Kohteenamme olikin Toomemägi ja tällä kertaa pääsi aivot tekstien takanakin kuvaan!

 Kaiken lisäksi stressiä lisäsi vielä luokanvanhimman tehtävät, sillä J lähti viikon hermolomalle Lontooseen, olisi kelvannut minullekin, ja näin jälkikäteen on vain todettava että onneksi en aluksi siihen hommaan ryhtynyt. Hatunnostot J:lle, mikäli tätä luet!

 Pentukin on jo saatu sisäsiistiksi!!! En olisi ikinä uskonut että se kävisi näin nopeasti! Pentu on nyt 13 viikkoa ja täysin sisäsiisti. Kolmessa viikossa! Koulutuskin on päässyt hyvään vauhtiin ja onneksi sainkin todella hyvin kontaktia ottavan ja miellyttämishaluisen pinserin! Tihutyötkin ovat lähinnä keskittyneet polttopuiden murentamiseen keskelle lattiaa, mutta sitä harrastavat molemmat pojat..

Laadunvalvonta on tarkkaa puuhaa.

 Koirien ruokatilanteen ollessa huolestuttavan vähäinen, olikin aika tehdä ensimmäinen Zooplus-tilaus lätäkön taakse. Tilaukseen sisä
 ltyikin yhteensä 20kg kuivaruokaa, 4 pakettia, yhteensä 12kpl puruluita, jos vaikka polttopuut selviäisivät takkaan asti, koirankakkapusseja ja iloiseksi yllätyksekseni vielä tilaajalahjana saamani pussi broilerin sintafileitä! Mikä ihana yllätys se olikin! Vaikka toimituksessa olikin hieman ongelmia, tuli paketti yllättävän nopeasti ja kotiovelle asti! Mikä ihana palvelu.

 Kasvussa ja kehityksessä olemmekin päässeet koipivaiheeseen. Ehkäpä seuraavana alkavat kasvaa aivot ;)

Suomen reissulta tuotu uusi koiratyny on kovassa suosiossa kaikkien kolmen keskuudessa, mutta Misca sen taisi itselleen omia... pojat pääsevät siihen kunhan leidi viitsii siirtyä pois. Pahan katseen saatuaan molemmat pojat kaikkoavat tyynyltä kuin käskystä! Ja olihan se vielä oikea löytö: kympin maksoi ja on siinä jo kaksijalkaisetkin istuneet. Kyllähän tuo katseita kestää vielä pidempään.

Palpointia kerrakseen

Tämä viikko olikin melkoisen mielenkiintoinen!

Skalpelleja ja anatomisia pihtejä tuli käytettyä ensimmäisen kerran! Ja vielä eläimeen, tosin jo kuolleeseen. Itselle osui kohdalle parin päivän ikäisenä ripuliin kuollut vasikka. Vaihtoehtoina olisi ollut vielä vanha lopetettu koira ja melko nuorehko kissa. Omasta tahdostani päätin siirtyä suosiolla vasikan luokse, sillä koiran tai kissan avaaminen tuntui hieman liian raskaalta vielä tässä vaiheessa. Jossain vaiheessa sekin vielä osuu kohdalle.. mutta ei nyt ihan vielä.

Praksamme kolmituntinen hurahti aivan liian nopeasti. Olisimme kaikki jääneet mielellämme jatkamaan vielä muutamaksi tunniksi, vaikka ulkona olikin jo aivan pilkkopimeää kun pääsimme lähtemään kotiin.  Edelliset palpoijat olivatkin jo aloittaneet vasikalla, josta oli tyhjennetty onkalot ja katkaistu toinen takajalka ja pää. Kissakin oli jo valmiiksi tyhjennetty sisältä, mutta koira oli täysin koskematon ja S saikin tehdä koiralle ensimmäisen viillon ja aloittaa nahan poiston. Lopulta kaikki saivat osallistua ja kaikki saivat oman osansa eläimistä, joilta poistaa nahka ja lihakset, jotta pääsisimme käsiksi kohteeseemme: niveliin. Tosin vasikassamme oli niin paljon työtä ettemme saaneet niveliä näkyviin ennen tunnin loppumista, mutta saimmepahan nähdä miten eri lihakset kiinnittyvät ja ovat koostuneet.

Koska J lähti viettämään viikon mittaista lomaa Lontooseen, siirtyi minulle luokanvanhimman velvollisuudet, jotak ovatkin pitäneet kovin kiireisenä koko viikon! Melkoisen suuret saappaat lankesivat sain itselleni. Hyvin tästä on ainakin omasta mielestäni selvitty, vaikka en aivan olekaan perillä ihan kaikesta, mistä pitäisi... J kun ei jättänyt mitään ohjekirjaa.

Saimme vihdoinkin myös talven ja pakkaset tänne Vironmaallekin ja niistä on tullut nautiittua koko sielun voimin. Aamuisin ei koirien lenkitys voisi vähempää kiinnostaa, mutta päivisin pieni auringonpaiste lämmittää mieltä ihanasti. Koiratkin, paitsi Merri, ovat nauttineet pakkasista ja kirpeistä lenkkikeleistä. Merri vain tahtoo turkittomana mahdollisimman nopeasti sisälle, vaikka komea S:n koiran vanha takki onkin niskassa. Jotenkin jaksaa aina pakkaslenkin jälkeen opiskellakin paljon paremmin ja on energisempi olo.Tosin pakkaset toivat mukanaan ainaisen takan lämmityksen ja sen tuomat ongelmat. Vaatekerroksiakin on saanut lisätä oikein kunnolla, ja jäivätpä ne haaveet lämpimämmästä etelästä.. täällä on aivan yhtä kylmä kuin Suomessakin.

Pennullekin on ilmestyneet aivojen alkukin, joten koulutusta päästiin aloittamaan. Hyvinhän se lähtikin ja peruskäskyt alkavat olemaan pennulla hallussa. Seuraavaksi siirrymmekin pikkuhiljaa TOKOn ja tottiksen mysteeriseen maailmaan.

Laadunvalvonta meneillään.

Niin ja saapuihan vihdoinkin se zooplus-tilaus, jonka tein jo parisen viikkoa sitten! Pentu sai kunnon penturuokaa, vanhempienkin ruoka tuli vaihdettua Acanaan ja tietysti purukalustolle töitä! ;) Jos vaikka tihutyöt jäisivät sitten vähemmälle. Kuvassa päälimmäisenä olevat kanan rintafileet saimme, tai siis koirat saivat, tilaajalahjana! Miten kiitollisia koirat olivatkaan lahjasta ja kaikille maistui, jopa nirsolle leidille! Piippuhan harvoin kelpuuttaa yhtään mitään herkkuja, varsinkaan halpoja tai ilmaisia..

Ensi viikolla alkavatkin ensimmäiset tentit ja sen jälkeen ovatkin koulupäivät paljon lyhyemmät, luentojen tippuessa yksi kerrallaan pois lukujärjestyksestä.

Viikonloput paketissa

Viikonloppuna J:n poikaystävä oli kylässä, joten pyrin olemaan mahdollisimman paljon poissa jaloista, mikä oli yllättävän helppoa, sillä meille kävi esittäytymässä Nutrolin ja Vetman koko päivän luennolla.

Alku oli erittäin lupaava, sillä kun vesisateessa olin ensin polkenut kotiin koulusta, oli ruoka valmiina lämpimänä odottamassa kun M ja J olivat kokanneet minullekin, tosin se olikin odotettavissa sillä M:n kokkaustaidoista oli kuultu niin usein..  ja pakko on kyllä myöntää että todella hyvää olikin! Loppu torstaista menikin koko viikon edestä opiskellen, kallo kun vain ei mene kalloon..

Eipä se perjantaikaan oikeastaan ollut kovinkaan ihmeellinen... Merri vain venäytti jalkansa yksin leikkiessään... Poikien rajuilla painileikeillä ei ihme kyllä ollut mitään tekemistä asian kanssa, ja perjantai vietettiin Zoomedicumin eläinlääkätiasemalla. Röntgenkuvissa ei löytynyt onneksi mitään murtumia, ja tulihan siinä itsekin opittua miten ulkoisesti voi tutkia murtumia, ja miten ne röntgenkuvat oikeasti otetaan ja tulkitaan. Antoisa reissu kaiken kaikkiaan! Kotiin lähdettiin kipulääkkeiden ja parin viikon vuodelepomääräyksen kanssa. Yritäpä nyt 12- viikkoista pentua pitää paikallaan pari viikkoa! 

Ihan hyvinhän se alussa meni, sillä pentu oli itsekin väsynyt kokemuksestaan ja hieman kipeänä, mutta nyt kun 5 päivää ollaan levätty alkaa kaikilla jo hermot kiristyä, eikä pentu enää millään malta olla paikallaan, ja vain pikaisilla ulkoiluilla. Lopputuloksena alkoi lakkaamaton piippaus/vikinä........ Seuraava projektimme onkin päästä siitä eroon. Onko kellään ollut samanlaista ongelmaa ja löytänyt jostain toimivan ratkaisun?

Nutrolinin ja Vetmanin luento olikin ensimmäinen SUOLET RY:n järjestämistä luennoista johon osallistuin. Tilaisuuteen lähdin lähinnä katsomaan millaisia luentoja suolinkaiset meille opiskelijoille järjestävät ja oli oikein mukava luento. Enpä sieltä kotiin lähtenytkään tyhjin käsin! Ruokakin oli mitä maittavinta ja riittävää! 

Luennot seurasivat tervetulotilaisuutta, jossa oli kahvi tarjoilu ja "naposteltavat" ja ensimmäisenä meille luennoi Nutrolin nivelrikon ehkäisystä erilaisia lisäravinteita ja omega 3- rasvahappoja käyttäen. Nutrolinia seurasi kahvitauko, jolloin saimme lisää herkullisia kakkuja ja muuta makeaa, kunnes meille luennoi Vetman nivelrikon hoidosta laserterapialla. Laserterapia olikin minulle aivan uusi konsepti ja se olikin esitetty monipuolisesti, ei vain hehkuttamalla kuinka tehokas ja hieno ratkaisu se on hoidoissa, vaan hieman skeptisemmin painottaen ettei se missään nimessä ole yksin ratkaisu ongelmaan.. ainoastaan apukeinona monipuolisessa hoidossa. Tulipa kirjoitettua muistiinpanoja nelisen sivua. Viimeisenä meillä oli vielä kahvitus, eli viinitus, ja lisää pientä suolaista ja makeaa. Nutrolinilta saimme vielä kissoille tarkoitetun uuden omega 3- nivelöljyn ja itse tuli vielä ostettua pennulle oman pullon nutrolinia ja vielä iho ja turkin Milolle ja Piipulle. Nutrolin oli myös ostanut kasan avaimenperiä, joista meni lahjoitus Rekku rescuen hyväksi! Paljon parempi vaihtoehto kuin se perinteinen suklaa tai kuulakärkikynä! Tätä ideaa pitäisi laajentaa muuallekin, esim. eläinlääkäripäiville!  

 Sunnuntai menikin ruokavarastoja täyttäen ja pennun piippausta kuunnellen. Pitihän niitä molekyylibiologian koekysymyksiäkin katsella ja kalloa opiskella, mutta jotenkin energia ei vain riittänyt siihen ja se nyt hieman jäi.. Nyt onkin se kallo oikein projektina ja ensi viikolle olen antanut itselleni jo tavoitteet kallon läpäisystä! 

Seuraava viikko menikin oikein hujauksessa ja viikonlopun päätinkin viettää Suomen puolella. Siitäpä ei oikein olekaan mitään kerrottavaa, sillä kamerastani oli akku loppunut, laturi kotona Tartossa ja puhelimen kamera rikki... Tietysti...   Mutta sukulaisia tuli nähtyä, tai oikeastaan he näkivät pentua ja pentu pääsi kokemaan erilaisia tilanteita ja näkemään erilaisia ihmisiä ja koiria. Matkat menivät oikein kivasti  siten että tuli todettua etten ilman autoa tule pärjäämään koiralauman kanssa. Nyt siitä tuli vakuutettua koko sukukin ja auton metsästys alkakoon! 







  

Hobitteja, selkänikamia ja kalloja

Nyt on kunnon opiskelu alkanut ja ensimmäiset tentitkin ovat jo ohitse! Ne koskivatkin yllätys, yllätys luita ja biologiaa. Biologiaan saimme ottaa vielä omat muistiinpanot mukaan. Elikkä valmiit kysymykset ja niihin piti luentomateriaaleista löytää vastaukset. Opiskelukin alkaa jo tuntumaan opiskelulta ja arjelta, vaikka päivät ovatkin erityisen pitkiä ja vastapainoksi olemme sopineet opettajan kanssa että saimme pidennetyn viikonlopun! 

Sen vuoksi olikin oikein aikaa käydä kameran kanssa tutustumassa Toomemäkeen. Löytyihän sieltä vanhan tuomiokirkon rauniot, joista vielä yksi osa vielä käytössä. Koiratkin olivat oikein innoissaan kun pääsivät uusiin maisemiin juoksentelemaan ja tutkimaan aivan vieraita hajuja ja paikkoja. Samalla löysimme oikein mukavan ruohokuopan, jossa voi koiria juoksuttaa jopa vapaana ja Milo saa siellä sopivasti kulutettua enrgiaa kiireisinä päivinä.

Tulipa vihdoin päästyä eroon Torn:stakin, vuokra-asunnon löydyttyä. Täysin remontoity maalaisromanttinen vanha puutalo, joka on kyllä oikein hulppea! Varallisuuteni ollessa rajoitettu päätimme muutaman kaverin kanssa vuokrata se kolmistaan ja kyllähän me hyvin parin koiran, nekin kun vihdoin saatiin maahan asti! ja yhden hobitin kanssa tänne mahdumme oikein hyvin.Kuvia on luvassa jahka saamme kaikki tavarat paikoilleen.. 

Tenteistäkin on jo tullut päästyä läpi; elikkä nyt osataan selkäranka ja raajat englanniksi ja latinaksi vaikka silmät sidottuna! Seiraavana etappina onkin kallot!! Luettavaa niissä onkin huomat 30 sivua, vaikka vanhemmat opiskelijat ovatkin meitä pelotelleet  varoitelleet että lihaksia tulee olemaan muutama kirjallinen.. Se onkin sitten kevään murheena.. Ensimmäisenä vuonna ensimmäisen vuoden opiskelijoiden on suoritettava ns. p**kapraksa, jossa viikon ajan luodaan lantaa koulun karsinassa, hevosten ja lehmien, sekä silloisten porilaiden, jäljiltä aamuin illoin. Tämä hoidetaan pareittain ja päätimme hoitaa ne eestiläisten kanssa niin, että teemme sekaparit. Itselleni praksa tuli huhtikuun loppuun, jonka aikoihin alkavat lopputentit... ei aivan siihen mihin olin toivonut, mutta kyllä sekin käy, loppukokeet vain tulevat olemaan samoihin aikoihin. 

 Muuten kaikki vapaa-aika onkin mennyt tavaroiden järjestelyyn, koirien koulutukseen, käytöstavat kun sattuivat unohtumaan Suomessa kokonaan,  ja pennun sisäsiisteyskoulutukseen ja aivotoiminnan kulkuun tutustumiseen. 

Seuraava postaus tuleekin sisältämään pennun tutustuttamisen ja lisää kouluhommia.. ehkä hieman jopa vapaa-aika postauksia ;)

Milo, joka juoksee tuli hännän alla

Nyt olikin hyvä aika tehdä oma postaus Milosta.

Olin jo pitkään halunnut toista koiraa, omaa harrastuskaveria kun Piippu rupesi jo hidastumaan ja olin itse erittäin kiinnostunut agilitystä ja muista koiraharrastuksista. Oikean rodun etsiminen oli pitkä ja piinaava prosessi, sillä halusin monitoimisen ja juuri kompaktinkokoisen koiran, jolla olisi miellyttämishalua, mutta ei olisi kuitenkaan aivan pehmeä.

Aluksi ajattelin jotain kivaa nypittävää terrieriä ja olinkin muutamiin kasvattajiin yhteydessä, mutta terrierin todella kovan luonteen vuoksi päätinkin ettei se olisi minulle sopiva. Mutta päätin että jossain vaiheessa minulle varmasti vielä tulee "leikki", eli Lakelandin terrieri, sillä se sulatti sydämeni täysin.

Lopulta ymmärsin että tarvitsisin itselleni paimenkoiraa, sen luonteen takia, olihan minulle tulossa ensimmäinen oma pentu, jonka kouluttaisin alusta loppuun aivan itse. Lopulta se jotenkin vain naksahti shelttiin ja varsinkin jenkkilinjaiseen shelttiin, sillä jenkkilinaiset ovat rotevampia ja siitä syystä parempia omiin tulevaisuuden koiraharrastuksiin.

Niin alkoikin sopivan kasvattajan etsintä... Puolitoista vuotta siinä meni että kasvattaja löytyi ja sopiva pentue. Pentuja vain syntyi vähemmän kuin luultiin, eikä minulle ollut pentua juuri siitä pentueesta. Seuraavaksi alkoikin sama rumba alusta.. Äiti sitten ehdotti yhtä vapaata pentua ja tarkemman tutkailun jälkeen otinkin kasvattajaan yhteyttä ja sain muutaman kuvan pennusta... Siinä se sydän sitten suli ja päätin että tuo pentu on se minun.

Kun lopulta pääsin neliviikkoista pentua tapaamaan, ei pentu ollut pahemmin kiinnostunut muusta kuin emänsä kiusaamisesta, kunnes se kaapattiin syliin ja sainkin siitä oikein tuiman katseen kulmien alta. Seuraavana olikin käsi jo pennun suussa ja leikki alkoi. Pentu oli juuri oikean kovapäinen ja temperamenttinen minulle --> meille se tulee.

Lopulta pentu haettiin kotiin ja matka menikin nukkuen.. Oli se vaan pikkuinen enkeli silloin. Kotona kuitenkin samankokoiset kaverit kiinnostivat niin paljon ettei voinut paikallaan olla! Piti leikkiä niin kovin että kesken juoksun nukahdettiin.

Muutamassa viikossa alkoikin temperamentti pompata esiin ja silloin päätin aloittaa koulutuksen osana päivärytmiä. Onneksi aloitinkin sillä murrosikä oli on yhtä myrskyä. Kuloaisti tuntuu olevan kadonnut ja käskyt ovat selviä kehotuksia tekemään juuri päinvastoin. Helppo koira mukamas...

Milo 10vko.

Milon kanssa onkin sitten harrastettu kaikkea, jotta mieli pysyy virkeänä, eikä tuhota laskuja. Onneksi tuhoaminen onkin jäänyt vain laskuihin. Milon kanssa harrastetaan agilityä, TOKOa, koirahiihtoa, viestiä, HAKUa, jälkeä, lenkkeilyä, sekä temppuja. Paimentamaan on tarkoitus mennä jossain vaiheessa ja itse ohjaajaa kiinnostaisi IPO erittäin paljon!  Mikäli emme kursseille pääse, harrastamme ihan vaan kotioloissa näitä kaikkia ja kyllä koirasta huomaa kun se oikein nauttii tekemisestään.

5kk

Milosta tuli normaalia ihannekokoista shelttiä suurempi ja säkä onkin nyt 46cm ja painoa 17kg. Kaikki jotka kauhistelette painoa, ottakaapa huomioon että koira on jenkkilinjainen ja "silkkaa lihasta" - kuten urheilukoirahierojamme on maininnut. Joten aivan täydellinen käyttölinjainen poitsu Tulihännän kennelistä.

1v 5kk

Luonnetta ja vauhtia löytyy kuin pienestä kylästä ja välillä ollaan sukset ristissä pahemman kerran, mutta aina ollaan tilanteista selvitty ehjinä ja mieliä pahoittamatta.

On se vaan niin rakas "kultapoju" kuin vain toivoa saattaa.

Ps. seuraavaan teksiin vierähtää tovi sillä uudessa asunnossa ei ole vielä internettiä.

Fuksiaiset part 1

Nyt on fuksiaisten ensimmäinen osa hoisettu kunnialla! Kahdet on vielä edessä, tai jos tarkempia ollaan niin kolmet. Päiväfuksiaisten toinen osa järjestettiin illanvieton merkeissä, joten sitä ei oikein voi fuksiaisiksi laskea.

Fuksiaisiin meitä saapuikin hurjat 14 vaikka ryhmässä on n.30 opiskelijaa. Tosin osalla oli erittäin hyvä syy olla poissa ja osa oli vain taktisesti päättänyt lähteä Suomeen. Itse olen ainakin erittäin tyytyväinen että menin, vaikka välillähän homma karkasi käsistä. 

Tässä me olemme, puolet tämän vuoden fukseista.

Fuksiaisten tarkoituksena fuksien piti kerätä mahdollisimman paljon pisteitä, jossei muuten niin lahjonnalla. Huonosta käytöksestä taas vähennettiin pisteitä ja tietysti erilaisten tehtävien tekemisestä oikein ja mahdollisimman nopeasti sai lisää pisteitä. Viimeinen etappi olikin Illegardissa illanistujaisina, joka oli ehkä helpoin etappi koko päivänä. 

Alussa meidät jaettiin ryhmiin ja vesikirput emme kukaan tunteneet kaupunkia kunnolla, sillä olimme kaikki olleet Tartossa vasta muutaman viikon, ja tietystihän meidän piti vihjeiden mukaan suunnistaa ympäri kaupunkia.. Jokaisessa etapissa meitä odotti erilainen tehtävä, josta oli suoriuduttava mahdollisimman nopeasti ja pisteitä keräten. Etapilta seuraavalle mentäessä, oli suoritettava välitehtävä, jotka olivat erityisen hauskoja! Saimmehan me myös oman seurueemme seuraksi, joka valvoi thetävientekoa etappien välillä. 

Lahjonta on suotavaa..

Etappeihin kuului muun muassa luiden tunnistusta latinaksi, eestin kielisten lauseiden esitystä ja tottahan toki tukkihumalaa! Jotenkin kaikille etapeille oli kerääntynyt perheitä picnikille.. fuksiaiset ovat täällä ilmeisesti oikein yleinen nähtävyys. Kukapa ei silti haluaisi tulla katsomaan kun uudet opiskelija tekevät mitä omituisempia hölmöyksiä labratakeissa julkisilla paikoilla.  

Tulokset omasta menestyksestämme saamme tietää vasta ensi viikolla iltafuksiaisissa.

Tällä viikolla tuli aloitettua lääkärilaukun kasauskin: kävin hakemassa skalpellin vaihtoterillä ja anatomiset pinsetit! Nyt odotetaan enään anatomian praksojen siirtymistä lihaksiin ja elimiin, jolloin alkaa myös ruhojen leikkely. 

Asuntokin tuli löydettyä! Ja sopimus odottaa allekirjoitusta. Se onkin oikea unelmakämppä ;)